Oli jälleen aika tehdä valintoja. Turvatakseni leipäni sekä toteuttaakseni sitä minkä koin kutsumuksekseni ja olevan oikein, pyysin Katulähetykseltä lisää palkatonta työlomaa. Sen myös sain. Muistan lähtöni oikein tai en, valitsin joka tapauksessa Sininauhasäätiön, vaikka tiesin sen tarkoittavan muuttoa Helsinkiin. Kun vielä Esa Toivari laittoi viestin, että tervetuloa vaan, katsotaan sinulle yhdessä työpiste Hämeentieltä, tunsin tehneeni sydämen ääntä kuunnellen valintani.
Mukana oli pieni kangaskassillinen tavaraa, vaihtovaatteet, sauna- ja hammasharja sekä Nokian Communicator eikä juurikaan muuta. Hankin Karvisen päiväkeskuksen yhteydessä olevaan, pieneen huoneeseeni parvisängyn, jonka alla ja vieressä oli työpisteeni. Kuljin kirjaimellisesti usein yötä päivää "tuumasta toimeen", niin lyhyt oli työmatkani ja niin paljon oli työtä.
Olin onnellinen omalla laillani, vaikka sitä varjosti syyllisyys avioerostani. Avioliittoni loppuaikoina olin hyvin heikoilla, enkä osaa edes arvella mitä olisin tehnyt, jos minulla ei olisi ollut Sininauhasäätiön tarjoamaa mahdollisuutta uuteen elämään. Kirjaimellisesti, sillä niin tärkeää minulle repaleisen itsetuntoni kanssa oli työ ja ylipäätään jossain onnistuminen särkyneen avioliittoni jälkeen ja raunioilla.
Olin jälleen aloittamassa elämääni uudelleen aivan alusta, Jossain mutkassa siihen ilmestyi Päivi, minulle Päivis. En muista miksi lähettelimme sähköposti- tai tekstiviestejä, mutta olin tuntenut Päiviksen jo vuosia aiemmin. Saattoipa hän toimittajana ollessaan tehdä jonkun jutun työstäni sanomalehteenkin.
Ensimmäisen kerran kiinnitin häneen tarkemmin huomiota, kun kasasimme Jyväskylän maalaiskunnan Vihreiden kunnallisvaaliehdokkaiden listaa. Hän pyysi kokoontumisessa puheenvuoron ja sanoi, ettei lähde koko listalle, jos ei saa käräjäoikeuden lautamiehen, maallikkotuomarin paikkaa. Silloin ajattelin, että jopa on naisessa ytyä, kun vaatii itselleen luottamuspaikkaa ennen kuin vaalejakaan on käyty. Hän sai paikkansa ja viihtyikin siinä niin kauan, että saisi halutessaan herastuomarin arvon.
5 kommenttia:
Yhden joulupäivän siinä parvisängyssä nukkuneena voin sanoa että hyvä sänky !
Tosiaan. Sängyssäni ei olekaan moni mies nukkunut. Ja vielä harvempi yhtä aikaa kanssani.
Juu tämä oli myöhemmin , jouluna v 2007.
Minä olin tainnut kasata itseni ja luuni jo aiemmin Mäkelänkadun Pessi ja Illusiaan?
Joo näin oli , oli se sosiaali-isännöitsijöiden , Mikan ja Jaanan officena.
Lähetä kommentti