Väärien valintojen asiantuntija * 149

Yön yli nukuttuani päätin, että viivähdän vielä tovin Katulähetyksen tämän hetken alakuloisessa arjessa, sillä osa siitä on tarttunut minuun.

Jos tekee työtään tai mitä nyt sitten tekeekään vuosikaudet tunteella ja rakkaudella, ei aina huomaa kuinka salakavalasti on rakastunut myös rakenteisiin. Kun pysähdyn toviksi, on helppo ymmärtää miksi oma koti on usein kullan kallis. Vaikka matkustajakoti olisi vielä kalliimpi. Majapaikasta puuttuu monesti rakkaus, mutta kodissa ja usein muissakin rakenteissa on tunne ja eletyt vuodet vahvasti mukana. Se kaikki on, jos ei kallista, niin kallisarvoista vähintään. 

Kun aikoinaan jouduin lähtemään paikasta, jota pidin kotinani päätin, etten koskaan enää rakastu yhteenkään paikkaan. Vaan kaiken kannan loppuun saakka aina mukanani. Sattui, kun piti luopua yhteisöstä, jossa olin toivonut voivani viettää vanhuuteni. Mutta toisin kävi ja nykyinen kotini, Jokilaakso merikontteineen on tullut hyvin rakkaaksi. Samoin oli ja on yhä Katulähetyksen laita.

Elämässäni olen jonkun kerran ollut tilanteessa, milloin en ole päässyt edessä olevan muurin yli enkä läpi. On pitänyt luopua jostain tai etsiä kiertotie voidakseen tehdä sen minkä oikeaksi kokee.

Mutta mitä silloin jää Katulähetyksestä rakenteista luopumisen jälkeen jäljelle? Jää tärkein, se miksi yhdistys on olemassa. Ehkä on tullut aika etsiä vaihtoehto, jotta Katulähetystä tarvitsevat eivät joudu kärsimään. Ehkä on aika etsiä aivan uusi polku.