Väärien valintojen asiantuntija * 137

Tänään 21.12.2020 on maanantai ja talvipäivänseisaus. Päivä on meillä lyhimmillään. Helsingissä aurinko nousi kello 9.24 ja laskee 15.13. Rovaniemellä valoisa aika jää pariin tuntiin ja napapiirin pohjoispuolella aurinko ei nouse lainkaan.  Koska Tuusulan Jokilaaksossa ei ole lunta tai jäätä puroissa, joessa, lammissa, niityillä eikä metsissäkään, on paljon pimeää aikaa ja hämärää päivälläkin, kun taivaankin peittää paksu pilviverho.

Kirjoitan joulujeni mietteistä koko joulun. Seuranani virtuaalimaailma ja talviuniaan nukkuva luonto, jossa ollaan kyllä hereilläkin. Linnut, metsähiiret ja oravat sekä monet muut syövät kahden kattamani eläinten juhlapöydän antimia. Muutakin on toisin kuin lapsuudessani. Pajutkaan eivät enää tiedä mitä tekisivät. Vaan ovat sitä mieltä, että nyt taitaakin olla pajunkissojen aika. Ikään kuin olisi pääsiäinen.

Muutenkin juuri tämä joulu on suomalaisittain erityinen. Sillä Al-Holin leiriltä pääsi pois kaksi äitiä ja heidän kuusi lastaan. Mieleni iloitsee tapahtuneesta, mutta en voi olla vertaamatta tapahtumaa juhlan muuhun merkitykseen. Jolloin Marialle ei ollut tilaa kuin tallissa ja hänen vastasyntyneelle Pojalle vain eläinten syöttökaukalossa.

Olen aktiivinen sosiaalisen median käyttäjä ja seuraan monia keskusteluja, mutta myös osallistun niihin. Olen hämilläni monien kristittyinä itseään pitävien rakkauden riittämättömyydestä, anteeksiannosta puhumattakaan. Ei ole ensimmäinen kerta, kun olen pohtinut, miksi minulle ei ole jäänyt sydämeeni  tilaa tuomioille. Ehkä se vaan ei ole tehtäväni. 

Sieluun on silti sattunut huomata, rakkainakin pitämieni lähimmäisten rakkauden rajat ja päätepiste. Heidän sydämissä ei ole tilaa hairahtuneille äideille. Kuten ei ollut tuhlaajapojan veljelläkään isänsä lailla. Al-Holin äitien pesuveden mukana olisivat kirjaimellisesti saaneet mennä myös lapset. He ketkä ovat valmiit jättämään aavikon leirille suomalaiset lapset äiteineen, jättävät sinne osan Mariasta ja hänen Pojastaan. 

En tiedä minne anteeksiantamattomien sydämien haltijoiden viitat milloinkin osoittavat. Mutta sen tiedän, että oma suuntani oli olla Vapahtajani ja Pekka Haaviston kanssa hakemassa äitejä ja lapsia jouluksi kotiin. Ehkä heidän saama uusi mahdollisuus johdattaa jonkun jonain jouluna seimenkin äärelle. Tai ehkä yksi palaa kiittämään. Kaikille toivon joululahjaksi rakkautta, joka syrjäyttää vihan ja suvaitsemattomuuden.

Silti joulunakin on hyväksyttävä, että aina ei tule kuulluksi haluamallaan tavalla. Toivoin ja huokailinkin, että Trump viime hetken teloitusten sijaan olisi antanut kuolemaan tuomituillekin mahdollisuuden elää.