Väärien valintojen asiantuntija * 130

Olen ollut monessa mukana, mutta onhan elettyjä vuosiakin kertynyt. Sillä mitä kauemmin elää, sitä vanhemmaksi tulee. Mitä enemmän saan tehdä niitä näitä oman pääni mukaan, sitä mielekkäämmiltä ne tuntuvat.

Nykyisen Merikonttikotini osoite on Soiniityntiellä. Tien nimi on sekin pääni tuotosta, kuten Syrjäntakanenkin. Tosin kumpaakaan en keksinyt ensimmäisenä, sillä myöhemmin on käynyt ilmi, että valtakunnasta löytyy toinen samanniminen tie kuten järvikin. 

Miten kaikki sai sitten hieman toisella tavalla kerrottuna alkunsa Syrjäntakasella? Kerran ostin näkemättä ison kasan käytettyjä, kolminkertaisia selektiivilaseja, jotka olivat varastoitu pimeään latoon. Myyjä oli Tarvainen, hirsihuvilan "pääveistäjä". 

Taskulampun valossa sitten mittailin yksin ikkunalaseja ja laitoin kokoja ylös ruutupaperille. Sen jälkeen aloitin unelmamme pohjakuvien suunnittelun ja piirtämisen. Olikin varsin ainutlaatuista tehdä talo jo hankittujen ikkunoiden ympärille. Piirustus oli yöpöydälläni ja ainut, jokailtainen iltalukemiseni, jonka avulla virtuaaliasuin ja -elin pyörätuolissa ennen aikojaan vuoden suolammen rannalla.

Hirsinen piilopirtti on yhä ainutlaatuinen kokonaisuus luonnon keskellä. Ehkä omaa tekemäänsä moni muukin rakastaa enkä vieläkään, kohta kolmenkymmenen vuoden kuluttua muuttaisi mitään.

Kiertelin pitkin metsiä ja mittailin katseillani meitä vanhempia puita. Kädessäni oli punainen kreppipaperirulla, jolla merkitsin jokaisen männynrungon, jotka kaadettiin ja kuorittiin. Sen jälkeen ne kuivuivat vuoden ennen kuin ne veistettiin seinään, kukin ainutkertaiselle paikalleen ja omaan muotoonsa.

Hauska yksityiskohta oli, kun yksi jos toinen kyseli vuosien saatossa kuinka paljon rakennus tuli maksamaan. Vastasin kaikille, että hieman vähemmän kuin kaupan mustikat, jotka maksavat 3,5 - 4 markkaa kilo. Rakennuksen painon laskeminen betonilaattoineen oli oma projektinsa sekin.

Piilopirtille hain rakennusluvan ensin kesäasunnoksi, sillä kyseisille rakennuksille ei silloin vaadittu vastaavaa rakennusmestaria. Vaan työmaan valvojaksi kelpasin itse. Kun käyttöönottolupa oli viimein saatu valmiille kesähuvilalle, hain käyttötarkoituksen muutoksen vakituiseksi asunnoksi. 

Monta mutkaa sekä hauskaa ja vähemmän hauskaa tapahtumaa savottaan mahtui. Vaikka kattokaltevuus oli Ormax-kattotiilitehtaan suosituksen mukainen, niin katto vuoti. Joka kerta, kun vettä satoi reippaanlaisesti ja tuuli näkökulmastamme katsottuna väärästä  suunnasta. Sama ilmiö oli riesanamme keväisin, kun lumet sulivat. Joten tiili kerrallaan purimme koko katon ja vaihdoimme peltikaton tilalle. 

Tiilet osti Jyväskylän Katulähetys ja teimme niistä katteen Kalliomäen puolimatkankodin savusaunaan. Senkin hirret, kuten Jesse-hevosen ja muiden eläinten kodinkin, veistettiin käsin paikan päällä uuteen muotoonsa.