Isäni oli juuri kuollut ja oli tehtävä osittainen perunkirjoitus, koska halusin äidilleni elinikäisen asumisoikeuden hänen kodissaan. Itselläni oli vuosien takaa tuttu lakimies, johon halusin luottaa. Nimeä en sano, sillä sen mainitseminen tässä yhteydessä saattaisi tuoda syytteen kunnianloukkauksesta.
Joka tapauksessa istuin hänen toimistossaan monta tuntia tankaten hänelle samaa asiaa. Ja hän kertoi leikkimielisesti entisestä asiakkaastaan, joka oli istunut samassa tuolissa tuntitolkulla maksaen jokaisesta minuutista taksan mukaisen, suolaisen hinnan.
Mutta minä olin vain juova, kouluja käymätön alkoholisti eikä minulla ollut eväitä kuin selittää parhaani mukaan, kuunnella, hyväksyä ja maksaa, joten hän teki minulle saman. Silloin päätin, että joskus vielä tasaan puntit.
Matti Huunan-Seppälä toimi silloin Tuusulan Säästöpankin lakimiehenä. Minulle tuntematon mies, mutta jonkun perunkirjoitukseen liittyvän asian vuoksi, olin hänen työhuoneessaan ja näytin hänen ammattitoverinsa tekemän perunkirjoituksen.
Matti luki ja oli tovin vaiti. Viimein hän sanoi: "Jorma, en viitsi kierrellä, puhua korulausein tai muutenkaan kauniisti, mutta kyllä teitä on nyt tässä kusetettu eikä tästä tule kuin hankaluuksia melkoisine veroseuraamuksineen." Sekä lisäsi, että teen kaikki uudestaan, jos haluat enkä veloita mitään. Olkoon se anteeksipyyntö kollegani puolesta. Näin tehtiin ja hänellekin sanoin, että jään velkaa, jonka tasaan joskus.
Meni vuosia tai vuosikymmen, ehkä enemmänkin, kun törmäsin entiseen "perunkirjoittajaani", jolle olin ajatellut maksaa potut pottuina. Hän istui tuolissaan vailla iloa vielä minuakin huonommissa vaatteissa ja puhui itsekseen tai jollekin, joka ei kuitenkaan ollut läsnä. Eikä minusta ollut pottujen maksajaksi. Ajattelin vain surullisena, että elämä on.
Mutta toisin oli Matin laita. Häntäkin elämä nakkeli suuntaan jos toiseenkin. Paljon myöhemmin Kelan pakeilla ollessaan, oli lääkäri heittänyt nokan eteen sosiaalialan kalenterin. Sekä sanonut, että katsele tuosta itsellesi työkokeilupaikka, niin tehdään sinusta takaisin työkykyinen.
Matti kertoi sivun auenneen kolmannen sektorin toimijoiden kohdalta, jossa ensimmäisenä osui silmiin Sininauhaliitto, puheenjohtaja Jorma Soini ja siihen numeroon hän soitti. Tiesin, että oli tullut kiitollisuudenvelan takaisinmaksun aika. Näin Matista tuli kyseisen liiton monivuotinen lakimies.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti