Väärien valintojen asiantuntija * 126

Ulkoministeri Haavisto: "On parempi joutua perustelemaan avun antamista kuin auttamatta jättämistä."

Kun kuljen kirjassani elämääni eestaan, olen jonkun kerran pysähtynyt päivään tässä ja nyt. Yksi kerta oli Little Jorman syntyminen lähes 10 000 kilometrin päässä. Maahan, josta puolison löysi aikoinaan myös maailman kaunein nainen, Armi Kuusela. 

Nyt tänään, joulukuun 10. 2020 pysähdyn taas. Syy on tällä kertaa Pekka Haavisto, jonka olen tuntenut koko vihreän liikkeen historian ajan.

Matkan varrelta on muutamia mukavia muistoja. Kun hän tuli kotiimme Kalliomäkeen ympäristöministerinä, olin mustia autoja pihalla vastassa. Sisään mennessämme otin tuulikaapissa jalkineet pois ja sanoin Pekalle, että älä suotta riisu nauhakenkiäsi. Hän katsoi silmiin ja sanoi: "Tottakai otan pois, kun sinäkin isäntänä otat." Tuli tunne, että. ministeri oli koko Kalliomäen jengin vertainen siinä hetkessä. 

Kun olin sinällään mitättömän yhteiskunnallisen urani huipulla, sain monia joulukortteja työtovereiltani, yhteistyökumppaneilta ja muun muassa kansanedustajilta. Ehkä joukossa oli joku ystäväkin. 

Joskus Jokilaakson Muistojen merikonteissa kortteja lukiessani ja mennyttä uudelleen eläessäni, on mieleeni palannut viisaus, joka sopii niihin fiiliksiin: "Ole mukava ihmisille, kun olet matkalla ylös, sillä he tulevat uudelleen vastaan, kun olet matkalla alas." Aivan eritoten pohdin tätä kerran Kellokosken sairaalan suljetulla osastolla missä kävin tapaamassa kaiken menettänyttä ystävääni. Joka ei ollut päästää minua pois, sillä olin ainoita, jotka eivät olleet häntä hylänneet. 

Kun asemani lähti ja siirryin elämänjaksoon, jota sponsoroi Ilmarinen, lähtivät joulukortitkin. Sen jälkeen olen kutsunut lähtijöitä mandaattiystäviksi, jotka kättelivät joulukortein asemaani, eivät minua. Jos joutuisin nyt laitokseen lukittujen ovien taakse, ei minunkaan tarvitsisi vierailijoille vuoronumeroita jaella. 

Mutta jokunen jäi. Yksi on Pekka Haaviston vuosittainen kortti, jonka mukana tuli aiemmin joulutervehdys myös hänen puolisoltaan Antoniolta. Kun kortissa oli eduskunnan leima, ajattelen, että se on valtion varoin lähetetty. Jos mukana olisi edelleen puolisonkin terveiset, olisi kai jonkun ilmiannosta käynnistetty tutkinta valtion varojen väärinkäytöstä.

Tietenkään minun ei tarvitse kenellekään ystävyyksiäni perustella, mutta joskus asetun niiden, itseään kristittyinä pitävien tasolle, jotka kysyvät minulta: "Mitä sinä niissä vihreissä teet, kun siellä on niitä ja näitä sekä vaikka mitä." Silloin olen vastakysynyt, että tuleeko sinulla mieleen joku muu joukko, joka tarvitsisi kristittyjä enemmän? 

Pekka oli yksi niistä yksityishenkilöistä, jotka hakivat minulle sosiaalineuvoksen arvoa. Arvostan sitä paljon ja minun olikin helppo sanoa kyllä, kun hän pyysi minua presidentinvaalikampanjaansa yhdeksi tukijaksi ja mukaan. Sanoin: "Potut pottuina. Kun sinä katsoit minut sopivaksi sosiaalineuvokseksi, katson minä sinut sopivaksi presidentiksi."

Silloin tällöin olin pohtinut, että olisi mukava nähdä hänet tosipaikan edessä, jotta näkisin onko Pekka arvostukseni arvoinen vai vellihousu. Paikka tuli, kun hän laittoi totaalisesti itsensä ja poliittisen uransa likoon. Hän päätti, että hänen tehtävänsä on auttaa maailmalla ryvettyneet suomalaiset äidit ja lapset Al-Holin leiriltä kotiin, Suomiäidin syliin. Eilen on asiasta sanansa sanonut perustuslakivaliokunta ja huomenna sen tekee eduskunta.

Joten kiitos Pekka selkärankaisuudestasi: "Koirat haukkuvat, karavaani jatkaa kulkuaan ja ensimmäisistä vankkureista on paras näköala." Vellihousut tulevat koirineen perässä ja viimeiset ovat Jere Jarruvaunussa. Luotan siihen, että jos joskus jään hölmöilyjeni vuoksi vaikka filippiiniläiseen vankilaan, sinä hoidat minut kotiin.