Väärien valintojen asiantuntija * 124

Palataanpa toviksi Etapin elämään sen jälkeen, kun sieltä oli hoitokotitoiminta väkineen lähtenyt Nurmelaan. Me teimme Etapista yhden neljästä puolimatkankodista, joka saattoi olla ensimmäinen yhteisö, jossa asuinkin pienen matkaa. Tai kotini oli Heikkilässä, mutta koska Etapista puuttui toinen vastuunkantajaperhe, oli siellä yksi kodeistani.

Mainitulla tavalla kävi joskus senkin vuoksi, että Katulähetys oli aidosti myös asiakasyhdistys, jonka sisällä itse kukin voi kavuta portaita ylös sekä alas. Ja asettua siihen mihin rahkeet riittävät. Jos oma kyky petti joskus omaa arviointia tehdessä, tein sen tarpeen vaatiessa asianomaisen puolesta. 

Aikanani useampikin jossain tehtävässä ollut tuli rytisten päihteiden käytön vuoksi tikapuiden askelmilta maan pinnalle. Kerran hallituksen kokousta johti varapuheenjohtaja puheenjohtajan luisuttua takaisin kentälle. Sanoin kokouksessa, että en edes kysy tai sano mitä pitäisi tehdä, sillä tiedän mitä teen kokouksen päätyttyä.

Kun kokous päättyi, menin tapaamaan juomaan langennutta vastuunkantajaa: "Katulähetys ei hylkää ketään ja kuulut joukkoon, vaikka polttaisit kirkon. Mutta yhdistyksellä ei voi olla juovaa puheenjohtajaa, sillä pelissä on liian monen koti ja leipä. Joten eroatko vai pitääkö erottaa?" Ja niin Veijo Niinilampi jätti puheenjohtajan tehtävän. 

Meni yli kaksi vuotta ennen kuin hän oli käsitellyt asian. Usein katsoin ikkunasta tai pihalla, kun mies ajoi ohi autollaan. Viimein hän kurvasi pihaan: "Tuossa on käsi. Näin kauan meni käsittää ja ennen kaikkea hyväksyä tosiasiat. Sillä vaikka sattui niin pirusti, niin sinä olit ainut, joka oli rehellinen ilman luimisteluja ja toimit oikein." Ystävyys säilyi koko Veijon loppuelämän ajan. Sain myös hänen äitinsä kunnioituksen, joka oli enemmän kuin presidentin myöntämä ansiomerkki. 

Tätä kaikkea ja monia "salaisia" työ- ja yksityisasioita kerroin aamuin illoin Etapin kanalassa kanoille ja välillä vihaiselle kukollekin, kun täytin Veijon jättämää tyhjiötä. Se tosin saattoi olla niin, että hän tuli vaimonsa

Sirpan kanssa täyttämään minun jättämän aukon.

Autossani oli jyväpussi, jonka vuoksi vapaat kanat oppivat tuntemaan autoni äänen ja tulivat kananlentoa Vähämäentietä pitkälle vastaan. Vapaus maksoi myöhemmin puolelle kanalaumalle hengen, sillä naapurin irrallaan ollut koira tappoi ne. Voisi ehkä sanoa, että huvikseen, sillä ainakaan nälkäänsä se ei surmantöitään tehnyt.