Väärien valintojen asiantuntija * 120

Vuosikymmenten aikana olen tutustunut moniin erilaisiin asumismuotoihin, voisi sanoa laidasta laitaan. Tätä jatkan edelleen ja kerron siitä ehkä myöhemmin lisää.

Mukaan mahtuu luksusta, useiden satojen neliöiden, yksinkin asuvien valtavia kokonaisuuksia, mutta myös metsien ja rantojen miesten pellinpaloista, vanereista ja purkulaudoista tehtyjä koteja sekä ensisuojien retkipatjapaikkoja. Surfilaudoiksikin kutsuttuja.

Suomen lisäksi olen kiertänyt kodeissa pitkin muita maita. Niistä suurin, tavallisuudesta poikkeva kokonaisuus on ollut parin tuhannen opiskelija-asunnon, merikonteista tehty kerrostalojen kokonaisuus Amsterdamissa. Yksinkertaistetusti asunnot tehtiin valmiiksi Kiinassa, uitettiin laivalla Hollantiin ja pinottiin päällekkäin. Tottakai se oli paljon muutakin perustuksineen, ilmastointeineen sekä sähkö- ja putkitöineen.

Tähän kaikkeen olen saanut tutustua ajatuksella ja sydämellä mukana eläen ympäri maailmaa. Olen mittaillut kokemaani omilla mittareillani ja olen saanut paljon vastauksia, mutta vähintään saman verran uusia, avoimia kysymyksiä. 

Ehkä suurin mysteeri on ylipäätään onni. Mistä on ihmisen onni tehty? Ehkä parhaimmat vastaukset siihen ovat antaneet eläimet ja luonto. Pentunsa kadottanut kissaemo tai puolisonsa hukannut joutsen. Kun ne löytyvät, on maailma täydellinen. Kaikki onnen elementit ovat tallessa. Se on jotain sellaista, jonka vuoksi eläimen kannattaa elää ja tiukan paikan tullen myös kuolla. 

Ystäviini kuului Timo Seppäläinen. Eronnot, vankilat kiertänyt entinen rantojen mies, jolle juoman puutteessa maistuivat joskus korvikkeetkin. Nykyisin hänkin jo taivaallisilla niityillä. Hän oli yksi niistä, jotka saivat Katuhetykseltä uuden kaksion kodikseen Kuokkalan kaupunginosan Takalaittomasta sen valmistuttua.

Eräänä kesäpäivänä Timo istui ja nojasi Jyväskylän Rantaväylällä pylvääseen ja itki, sen näin. Pysäytin auton ja kävelin ystäväni luo kysyen, että mikäpä nyt? Tähän tämä paljon suruakin kokenut mies totesi: "Kyllähän ne arkkitehdit kaiken maailman betonikoppeja suunnittelevat ja sinäkin rakennutat, mutta eipä vaan näy teitä niissä asumassa." Timon onni oli mennyt omia teitään eikä miehellä ollut enää väylää takaisin sen luokse. 

Ulkopuolisin silmin katsottuna kaikki oli paremmin kuin koskaan. Mutta ei kuitenkaan ollut. Takana oli kariutunut avioliitto eikä uutta elämänkumppania, kenen kanssa olisi voinut jakaa ilot ja surut ollut löytynyt.

Molemmat avioliittoni ovat päättyneet eroon ja tänä päivänä ymmärrän Timon kaipauksen ja sydämen tyhjyyden täydellisesti. Kaiken alleen hukuttava yksinäisyys voi kulkea mukana suljet asuntosi oven sisä- tai ulkopuolelta. Vaikka tyhjiä huoneita olisi kymmeniä. 

Timo asui useamman vuoden Liisan, Markon ja minun piilopirtissa Syrjäntakasella Haapamäellä, jossa mekin olimme vähintään joka viikonloppu. Sinä aikana hän löysi onnen uudelleen elämäänsä, minkä luokse mies ajoi 100 kilometrin matkan joka viikonloppu. Timo oli kuin kateissa olleen kumppaninsa löytänyt lammen joutsen. Heidän onnensa oli täydellinen.