Saattaa olla, että hieman eri sanankääntein sivuan aihetta monta kertaa, sillä se on yksi elämäni tärkeistä sisällöistä. Ei ole ihmiselle hyväksi, jos hän ei voi kokea kuuluvansa mihinkään, ei olevansa mitään, eikä ole ketään, jonka kokisi välittävän.
Puhtaasti asunnottomuuden kannalta katsottuna työssä kentällä on liikaa hoitavaa työtä tekeviä tai siihen koulutuksen saaneita. Heidän visionsa ydin on ihmisen tapojen muuttaminen. Eikä kolmas sektori kokemusasiantuntijoineen tee poikkeusta. Liian usein lähdetään edelleen siitä, että sinulle on sitä ja tätä parempaa tarjolla, jos ja kun muutut.
"Neljän viisaan ryhmäkin" lanseerasi kauan sitten käytössä ollutta mallia uudessa paketissa "asunto ensin". Hyvää oli jengin arvovaltaisuus. Sillä vaikkei heillä ollut uutta sanottavaa, se laittoi muutkin ajattelemaan.
Hyvä yritys jäi kuitenkin kesken. Ehkä siksi, että koko viesti oli muilta kopioitua ja lanseerattua. Puuttui oma oivaltaminen, sillä ajatus oli edelleen, että asunnottoman pitää yltää määrättyihin asumisen normeihin. Sen jälkeen hän voisi saada hallintaansa seinät, joiden sisään voi yrittää tehdä kodin sisältöineen.
Joskus kysyin ryhmän jäseniltä, että entäpä "asunnottomuuden kova ydin"? Mitä teillä on heille tarjottavana, jotka eivät syystä tai toisesta taivu muiden asettamiin asumisen normeihin? Se ei aina edes auennut mitä tarkoitin. Kun jatkokysyin miksi ihmiset asuvat kaduilla, toisten nurkissa ja koijissa edelleen tai aikoinaan kaatopaikoilla, menivät kielet solmuun sekä kuului vain muminaa. Vastasin itse, että he asuvat siksi ala-arvoisesti, koska eivät taivu, vaan väistyvät sinne missä kukaan ei yritä taivuttaa.
Satavarmasti tiedän ratkaisun ytimen piilevän kysymyksessä, että minkälaisen asumismuodon haluat ja pystyt pitämään, jos ja kun et muuta tapojasi? Saatujen vastausten jälkeen voisi sitten lähteä räätälöimään yksilöllisiä ratkaisuja niiden työntekijöiden kanssa, jotka eivät pyri ensisijaisesti päihdeongelman hoitamiseen. Vaan kodin rakentamiseen tarvitsijalle sellaisena kuin hän on.
Kun lopetin itseni myymisen rahalla Katulähetyksessä ja Sininauhassa, eli palkkatyön, jäi riittävän moniportaisesta asumisen kokonaisuudesta puuttumaan ainoastaan mummonmökit. Sellaisen koetalon tai oikeastaan kaksikin teimme vaimoni ja hyvien kumppaneiden kanssa eläkeläisharrastuksena. Se sai nimekseen Merikonttikoti, jonka esittelimme Hyvinkään asuntomessuilla 7 vuotta sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti