Sivun näyttöjä yhteensä

perjantai 13. marraskuuta 2020

Väärien valintojen asiantuntija * 99

Jokaisella Katulähetyksen tärkeänä pitämällä arjen elämän osa-alueella oli oma merkittävä roolinsa. Yksi niistä oli erilaiset tekemisen mahdollisuudet palkka- ja vapaaehtoistyön muodoissa. 

Esimerkiksi kuntouttavassa työssä täytyi yhdistyksen lunastaa paikkansa, sillä palveluiden tuottajia oli muitakin. Itsetuntoa eheyttää, ajattelin, jos voi kokea olevansa hyödyllinen ja tarpeellinen sekä näkee aikaansaannoksensa jäljet. Kerran totesi yksi tekijä ensimmäisen palkan saatuaan: 'Voi jukra, omalla työllä hankittua rahaa. Tämä on niin arvokasta, että sitä ei kannata edes juoda. Ostan näillä kasettisoittimen." Se oli hänellä sitten mukana joka päivä töissäkin. 

Kun laadimme kaupungille ja maalaiskunnalle tarjousta kuinka olisimme muita parempia tai ainakin erilaisia, oli se loppujen lopuksi yksinkertaista. Olin sitä mieltä, että jos joku on työvoimatoimistossa työnhakijana, hän haluaa myös tehdä jotain, mitä ei kyseenalaisteta. Työnhakijat ja työt eivät vaan kohtaa. Lupasimme, että etsimme kortistossa olevaa, työvoimaneuvojan meille osoittamaa työtöntä niin kauan kunnes löydämme hänet keskustelukunnossa. Sillä toinen ekstramme oli, että tavoittelimme ensisijaisesti päihdeongelmaisia. Niitä, joita kukaan ei ole onnistunut työllistämään. 

Olisiko ollut Marko Kopakkala, jota olin yrittänyt saada kiinni. Ylimääräisen sykkeen tapaamiseen toi se, että olin eräänkin kerran käynyt turhaan rynkyttämässä ovea. Kun viimein löysin miehen, totesin: "Koska olet työnhakijana, se tarkoittaa minulle, että olet halukas tekemään jotakin, eikö totta?" 

Tähän hän: "Kyllä vain, mutta selkä on niin huonossa kunnossa, etten pysty nostamaan mitään." Hiillyin, kuten alan mies voi alan miehelle hiiltyä: "Luuletko, että selkäsi olisi siinä kunnossa, että pystyisit nostamaan Fiskarsin sakset? Sekin nimittäin riittää. Lähde mukaan, niin mennään katsomaan." Niin mentiin Myllyjärven yksikköön ihmettelemään matonkuteiden leikkaajia.

Pois tullessa pysähdyimme toiselle työmaalle missä purimme Keljon Elviksen entistä hirsimökkiä. Sanoin Markolle, että tätä purkavat ne raavaat selkävikaiset, jotka pystyvät nostamaan hammastikkua enemmän. Kopakkalan käsivarret pullistuivat ja paita oli  revetä, kun hän katsoi touhua silmin nähden kiinnostuneena sekä kysyi, että mitä hirsille tehdään? Sanoin, että niistä tehdään alan miehille ja naisille hirsisauna Sallaajärven rannalle. Jonka löylyissä sitten muistelemme ja kiitämme hirsistä pilven reunalle Keljon Elvistä, joka hukkui kännipäissään Myllylampeen.

Marko katsoi silmiin, ojensi kätensä ja sanoi, että tähän savottaan haluan osallistua, milloin voin aloittaa? Selkä parani pelkällä katselulla siinä paikassa eikä puolen vuoden työjaksoon mahtunut kuin yksi rokulipäivä. Joka sekin paljastui ryyppykaverin hautajaisiksi. 

Pian levisi väen keskuuteen tieto, että jos tulee Katulähetykseltä työpaikkatarjous, ovat tulevaisuudet vaihtoehdot selvät: "Ne käy sun oven takana niin monta kertaa, että löytävät sut suunnilleen selvinpäin. Silloin pitää vaihtaa paikkakuntaa, kieltäytyä töistä ja siirtyä sosiaalitoimiston luukulle tai pantava hanskat käteen ja lähdettävä töihin."

Ei kommentteja: