Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 12. marraskuuta 2020

Väärien valintojen asiantuntija * 98

Aikanani Jyväskylän Katulähetys kehitti voimakkaasti kolmea käytännön elämän osa-aluetta. Vapaa-ajan palveluja, kodinomaista asumista ja erilaisia tekemisen muotoja. Unohtamatta, että olemme kristillinen järjestö. 

Loppujen lopuksi tämä viimeinen on vaikein osa-alue, sillä niin sanottuja "Jumalan hulluja" on moneen lähtöön, joista mekin saimme osamme. Kun jonkun, sinällään hyvän tekijän koeaika päättyi, saattoi hän olla vaihtanut yön aikana esimiestään. Joten aamulla hän ilmoitti osoittamistani tehtävistä, että sinä et ole Soini enää mitään, vaan me tai ainakin minä otamme tehtävämme suoraan Jumalalta. Sitten hän käänsi selkänsä ja lompsi jonnekin mustanpuhuva Raamattu kainalossaan. 

Tai kun yhteiskunta osoitti siviilipalvelusmiehelle meidät palvelupaikaksi ja tarjouksen saanut ilmoitti, että eihän hän voi mitenkään ottaa paikkaa vastaan. Kun kysyin, että mikset, oli vastaus, kun olen jehovantodistaja. Tähän minä, että toki voit tulla, ei täällä sinulle kukaan mitään tahtomattasi tuputa. Ja voihan myös olla, että Katulähetys on Luojasi sinulle osoittama kasvun paikka. Hyvin tultiin toimeen.

Työtäni tuli jatkamaan Erkki Arvaja, joka piti Katulähetyksen hienosti pinnalla ja kehitti toimintaa. Erityisesti sisältöpalveluja. Hän sanoikin joskus, että Soini teki enemmän seiniä ja minä tuon enemmän sisältöä. Ehkä se kuitenkin oli niin, että pidin sen sopivasti piilossa minkä Erkki toi enemmän näkyväksi. Tästä puhuimme joskus, sillä olin nähnyt paljon järjestöjen vaikeuksia toimiessani sadan järjestön Sininauhaliiton puheenjohtajana.

Erityisesti nyt koen, kaksi johtajaa Arvajan jälkeen, että jos näille Jumalan sotureille ei kukaan pysty tai halua näyttää tehtäviä, joita heidän kuuluu ensisijaisesti tehdä, voi käydä hyvin huonosti. Siksi, että jos tuotamme korvausta vastaan päihdehuollon palveluita yhteiskunnalle, se ei voi niitä veronmaksajien rahoilla edes ostaa, jos "sanan julistaminen" on päällimmäisenä. 

Jos yhdistys haluaa tämän säilyttää, pitäisi suosiolla luopua palveluiden tuottamisista. Jos tätä ei ymmärrä, tulee yhteiskunta ja ottaa tuottajan aseman pois. On aivan eri asia minkälaisilla hengellisillä profiileilla tuottaa kristillisen hoitokodin palveluita, tuettua asumista tai vaikkapa kuntouttavaa työtoimintaa. Työyhteisö on aivan oma lukunsa, sillä hengellinen väkivalta on melkoinen työpaikkakiusaamisen väline. Nämä kaikki ovat yksi tärkeimmistä syistä miksi vähintään työnantajan historiaan perehtyminen on tärkeää niin luottamushenkilöille kuin palkatulla väellekin ylintä johtoa myöten. Itse asiassa juuri johdolle se on erityisen tärkeää. Kuten tietysti historian oikea ymmärtäminenkin. 

Muuten yht'äkkiä huomaa käyneen niin, että palveluille ei ole enää ostajia. Joten yhdistys alkaa myymään omaisuuttaan käyttötalouden turvaamiseksi ja viimein karsimaan palveluita, lomauttamaan sekä irtisanomaan henkilökuntaa.

Lopuksi jäljellä on vain velkainen yhdistys, jonka hallitukseenkaan ei kukaan enää halua. Viimeisenä tulevat velkojat, myyvät mikä on rahanarvoista ja me Jumalan hullut voimme palata juurillemme. Tarjoamaan teetä ja rakkautta aitovierille ja roskalaatikkoa kotinaan pitäville. 

Ei kommentteja: