Väärien valintojen asiantuntija * 94

Ajattelin monesti miksi työnohjausta ylipäätään tarvitaan ja ennen kaikkea mistä sen tarve nousee. Enkä oikein ymmärrä sitä vieläkään. Ehkä minua sekoittaa eniten se, että mitä enemmän teet ruumiillista työtä, sitä vähemmän näyttää työnohjaukselle olevan tarvetta. Tekevätkö he vain työnsä parhaansa mukaan ja sillä siisti vai voivatko he huonommin? Sillä teet mitä työtä tahansa, on kyseessä lähes aina työyhteisö esimiehineen, jonka kanssa olisi hyvä tulla juttuun. Tai ehkä en vain ole kuullut muurareiden, rappareiden, kirves- ja putkimiesten, hitsareiden tai vastaavien työnohjauksesta. Enkä kyllä ole tiennyt sen tarpeestakaan.

Ehkä ruumiillista työtä tekevät ajattelevat enemmän niin, että hommat on hoidettava, tuntuu miltä tuntuu. Vähän samaan tapaan kuten maalaistalon isäntä ja emäntä perheriidan tuoksinassa. Kun kello tuli viisi, riita loppui sillä erää siihen, sillä oli iltalypsyn aika. Koska jos se jää väliin, ovat lehmät aamulla maitokuumeessa ja lapset eivät saa maitoa aamupuuroon eikä evääksi kouluun.

Joskus saa runsaasti jalansijaa ajattelu, että "toisten työt näyttävät usein helpommilta kuin omamme. Ja mitä paremmin muut työnsä tekevät, sitä helpommilta ne näyttävät". Huomiota saa liikaa tarve puuttua muiden tekemisiin sen sijaan, että kukin pyrkisi hoitamaan oman osuuden työstä mahdollisimman hyvin. 

Katulähetyksessäkin yritettiin aikanani harrastaa työnohjausta, kun se oli vähän niin kuin muotia tai muuten pinnalla. Joskus työnohjauksen jälkeensä jättämiä sotkuja saivat sitten muut siivota. Lopulta oltiin tilanteessa, että työnohjaukseen olisi pitänyt velvoittaa tai muuten määrätä. Tämän myötä päätin pysyä vanhan liiton miehenä, jolla soikin sittemmin sivuääni päässä, kun joskus työhaastetteluissa jollakin työnohjaus tuntui nousevat varsinaista työtä tärkeämmäksi. Avoin työyhteisö, luotettavat työtoverit pomoineen on mielestäni hyvän työpaikan kivijalka. 

Jonkun kerran muistellessa on noussut esiin Priimuksen sauna- ja allasosaston työpalaverit. Niissä Arin lisäksi toinen tervaskanto oli oiva työtoveri Ville-Veikko Lampinen, jonka piti tulla vain lyhyeksi ajaksi kääntymään. Toisin kävi ja hänkin on ollut remmissä lähes valovuoden. Ville muistaa muistuttaa minua tavastani antaa myönteistä palautetta. Olin kuulemma sanonut, että sitä saa itse kukin jokainen työpäivä niin monta kertaa kuin haluaa. Marssii vaan katsomaan toimiston seinältä työvuorolistasta vieläkö oma nimi on siellä.

Hienon palautteen bossina olosta sain myös vuosia myöhemmin Mika Merenheimolta. Hän sanoi  Sininauhasäätiön väen viikottaisessa työntekijäkokouksessa, että "Soini on hyvä pomo, koska sen kanssa voi turvallisesti riidellä". Ajattelin, että kun työtoveri voi kokea esimiehensä näin, täytyy bossilla olla aseman lisäksi jotain muutakin.