Aikanani Katulähetyksessä ei harrastettu johtajia eikä päälliköitä. Satapäisessä tekijäjoukossa oli vain yksi boss ja jokaisesta yksiköstä tai toimintamuodosta vastaava työntekijä. Jos jollekin oli epäselvää vastaavan työntekijän asema, oli jokaiselle oveni auki ja voi tulla tarkistamaan vaikka kaikkien työntovereiden valtakirjat. Usein viestini oli, että sopikaa keskenänne.
Yksi joukon parhaita tekijöitä oli ja on yhä tervaskanto Ari Kitinoja, Halme-/Kytökadun vastaava työntekijä. Mutta hän kertokoon itse:
Mielestäni se muuttui paljon. Moni sai oman vuokra-asunnon kaupungilta tai vapailta markkinoilta, jotkut muuttivat Katulähetyksen päihteettömiin puolimatkankoteihin, jotkut kristilliseen hoitokotiin ja kyllä, muutama ystävä matkan varrella myös menehtyi.
"Halmekatu oli meidän kaikkien entisen Veljeskodin työntekijöiden suuri haaste ja mahdollisuus johonkin uuteen, mihin innolla tartuimme. Ehkä tärkein asia mikä mahdollisti muutoksen oli asukkaiden oma tahto. Sen saivat aikaan keskustelut joko kokoontumalla yhdessä tai henkilökohtaisten tuokioiden myötä. Siten, että kun joku asia avattiin, niin sitä ei jätetty kesken, vaan vietiin aina loppuun asti. Varsinkin silloin, kun se oli työntekijöistä kiinni.
Luotiin yhdessä asukkaiden hyväksymät säännöt miten arki ja asuminen toimii yhteisössä. Kesti noin 2 vuotta, ennen kuin saimme selkeät suuntaviivat. Samassa ajassa 100 metrin matka Halmekadusta muuttui Kytökaduksi.
Monesti mietin miksi meidät hyväksyttiin paikkaan missä ihmiset asuivat omillaan, joko Valmetin eläkesäätiön tai Jyväskylän kaupungin vuokrasopimuksella. Ehkä se oli halu muuttaa elämäänsä ja elinympäristöään.
Kytökadulla ei kyseenalaistettu Jyväskylän Katulähetyksen arvoja, arvopohja oli kunnossa. Työntekijöille yhteisöstä muodostui "oma lapsi". Oliko se tervettä vai ei, mutta asiat toimivat ja jos eivät toimineet, kokoonnuttiin Priimuksen saunaosastolle. Siellä käytiin tiukkojakin keskusteluita. Miksi käytäntö toimi niin hyvin, johtui siitä, että jokainen sitoutui yhdessä sovittuun ja piti siitä myös kiinni.
Suuria asioita mitkä loivat hyvän yhteisön oli, että meidät hyväksyttiin työntekijöinä ja näkymättöminä auktoriteetteina. Sekä se, että teimme asukkaiden kanssa kaikenlaisia yhteisiä asioita. Joihin mukaan tuleminen edellytti ainoastaan, että oli oltava vähintään se aika selvinpäin.
Työntekijöitä asukkaista ei erottanut kuin viinapullo, muuten olimme samalla viivalla. Meille antoi toiminnanjohtaja täydet valtuudet, kunhan vain pysyimme arvoraamien sisällä.
Tiiviissä yhteistyössä olimme ensisijaisesti sosiaalitoimen kanssa ja räätälöimme asioita asukaskohtaisesti kuntoon. Poliisi oli kiitettävällä tavalla mukana. Heiltä tulikin usein kiitosta, koska nyt oli paikka putkan sijaan, jossa oli mahdollisuus saada myös apua elämän moniin solmuihin. Jokainen tietenkin päätti itse ottaako tukea vastaan vai jatkaako valitsemaansa uraa.
Paljon olisi mukavia ja vähemmän mukavia tarinoita kerrottavana, mutta jääköön ne tulevaisuuteen. Vuosista Halme-/Kytökadulla kiitän asukkaita, Jormaa, Ramia, Heikkiä, Veikkoa ja kaikkia muitakin, jotka listasta unohtuivat. Taivaan Isä oli kuitenkin paras työmme johtaja."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti