Väärien valintojen asiantuntija * 116

Puolimatkankodeissa pidettiin aidosti kiinni siitä, että yhteisö oli kaikille päihteetön. Joskus joku testasikin ovatko säännöt asemasta riippumatta kaikille samat. Kysymällä esimerkiksi, että jos murkkuikäinen poikanne tulisi maistissa kotiin, niin tulisiko lähtö? Vastasin, että tulisi. Mutta ekstrana veisin tarvittaessa itse hänet Ensiaskeleen selviämisasemalle ja valvoisin yön vuoteen vieressä.

Mutta täydellisyyteen en pystynyt edes tiukkapipoisuudessani. Nimittäin kun täytin 50 vuotta, pidin isot alkoholittomat pirskeet TEKEVÄ-säätiön tiloissa ja yhteistyössä. Muut juhlien mahdollistajat olivat Jyväskylän Katulähetys sekä Sininauhaliitto, jonka puheenjohtajana toimin silloin. Yksi keskiössä mukana ollut oli oivaltamani idea. Sinibaari, jossa baarimikkona oli, aiemminkin joulupukkina mainitsemani Juha Kinanen, tarjoillen nyt alkoholittomia coctaileja. Kyseisen tuotteen kanssa tuli kierrettyä monet messut ja tapahtumat. Se oli loistava tapa markkinoida sielun ja ruumiin raittiutta, jolle olisi hyvin ja yhä enemmän tilaa myös tänä päivänä. 

Vieraita oli 50-vuotisbailuissani yhteiskunnan keskeltä ja laidoilta, kadun kansasta yritysjohtajiin, poliitikoista ystäviiin ja työkavereista ventovieraisiin. Ja vain yksi päihtynyt. Viktor Kalborrek alias Eeki Mantere, joka jatkoilla kotonamme Kalliomäessä lauloi minulle kovin rakkaan biisin Tuhansien tähtien hotelli. Ja säesti itseään kitarallani, jonka oli aikoinaan varastanut Väinön Soittimesta kaverini Timo Hytönen tai Hyvönen. 

Joka tapauksessa Kalliomäessä huomasin, että Eeki päihtyi vessa- ja tupakointireissuillaan yhä enemmän, mutta minusta ei ollut hänen poistajaksi. Sen sijaan haukuin itseni monesta pelastaneen ravintoloitsija Kaiffarin aamulla lyttyyn, joka toi kännisen yhteisön yhteiseen olohuoneeseen.

Vuosien kuluttua tapasin Laukaan kunnan kaavoituspäällikön. Kun en ole nimestä varma enkä siitäkään mikä päällikkö hän oli, en laita nimeä. Tai laitan kuitenkin. Saattoi olla Heikki Ala-Tauriala.

Joka tapauksessa hän kysyi: "Kuule Soini, kun sinä juhlit isollaan ja täytän itsekin kohta 50, niin kannattaako minun juhlia?" Tähän minä: "Ilman muuta. Kunnan virkamies saa työstään elämässään kolme kertaa myönteistä palautetta. Silloin, kun hän täyttää 50 ja silloin, kun hän jää eläkkeelle sekä viimeisen kerran, kun pannaan puulaatikossa multiin."

Taas meni vuosia, kun tavattiin. Hän huusi jo kaukaa: "Olit oikeassa niistä juhlista. Minua ei ole koskaan kehuttu niin paljon. Vieläkin hävettää ja nousee puna poskille."