Väärien valintojen asiantuntija * 114

Tarinoita elämästä, niin ihmisistä kuin eläimistäkin riittää joka puolelta, kuten myös Kukkulalta. Jokainen siellä kotiaan pitänyt on vähintään yhden kertomuksen ja muiston arvoinen. 

Roope-koirakin oli oma lukunsa. Jonka hain hylättynä tai vailla kotia olleena itäisestä Suomen kaupungista. Ensimmäisen yönsä se nukkui synnyinkotini saunarakennuksessa samassa vuoteessa kanssani. Pää koko yön vieressä tyynylläni. Ehkä se kaipasi turvallisuutta ja toivoa uudesta alusta kuten minäkin niin monesti elämäni aikana. 

Kuksia on ilmestynyt elämääni monella tavoin. Ehkä eniten arvostan itse itselleni 70-vuotisen taipaleeni lahjaksi antamaani, käsin visakoivun pahkasta vuoltua. Joita on kahdeksan numeroitua ja joille tekijä on antanut nimenkin: "Karhu kusiaispesässä". Minulla näitä on kaksi. 

Kalliomäen kansainvälisellä leirillä, millä oli leijonien kanssa leikkivä poikakin, oli luonnollisesti aikuiset vetäjänsä. Yksi heistä istui pihan laavulla, kaiverrusten perusteella paljon maailmaa kiertäneestä kuksastaan savusaunakahvia hörppien. 

Roope ilmestyi jostain tutkimaan maahan laskettua mukia. Jonka jälkeen se päätti ilmaista mielipiteensä koipeaan nostamalla ja lirautti kuksan täyteen omia aineitaan.

Kun nuoriso-ohjaaja huomasi tapahtuneen, niin jos katse voisi tappaa, olisi koirani kuollut siihen paikkaan. Mies nousi ylös, tyhjensi mukinsa ja heitti sen pitkälle metsään. Kun vieraat lähtivät, menin Roopen kanssa etsimään kuusen juurelta sinne heitetyn ja laitoin vastoin hoito-ohjeita pesukoneeseen. 

Seuraavana aamuna otin astian käyttöön. Ajan kanssa varmasti omistajalle rakas ja paljon kiertänyt kuksa jatkoi matkaansa kanssani maailmalla. Viimeksi se on seurannut minua Thaimaan Pattayalle.

Kun juon siitä kahvia tai se muuten sattuu silmiini, muistuu myös tarina usein mieleeni. Ja tietenkin Roope, jolle sinne jonnekin huokailen silloin kiitoksiani kuksasta sekä kaikesta yhdessä kokemastamme.