Leipätyökseen Jaakko muokkasi maata ja rakensi koteja. Kerran hän teki ostoskeskuksen pohjaa Jämsän keskustassa ja työn tiellä oli vanha omakotitalo. Koivunen kysyi onko itselläni käyttöä hirsille, jos hän antaa talon purettavaksi.
Vaikka en silloin tiennyt mitä puutavaralla tekisin, tartuin haasteeseen. Hallinnoin jo silloin pientä yhdistystä, Elämän tähden ry:tä, joka purki kohteen. Hirret kuljetettiin Haapamäelle, Liisan ja hänen sukunsa metsätilalle, jonne meillä oli tarkoitus rakentaa oma kesä- ja talvipaikkamme.
Jämsän puista sitä ei kuitenkaan tehty, vaan Katulähetys osti hirret ja ne kuljetettiin Kalliomäkeen. Teimme niistä savusaunan. Valaistu luiska ja polku sinne osoittaa kuinka hyvin huomioimme Kukkulalla eri tavoin liikkuvat.
Kiuasta suunnitellessamme erehdyin kerran suurella äänellä rehvastelemaan, että kuka tahansa pystyy tekemään savusaunan kiukaan. Näistä sanoista väki otti minut kiinni ja jouduin vaativaan savottaan sekä opettelemaan jotain aivan uutta. Olin vielä voimieni tunnossa lisännyt, että aitoa savusaunan kiuasta ei edes tehdä muuraamalla mitään, vaan latomalla.
Purin kiukaan ainakin kolme kertaa ennen kuin olin tyytyväinen. Piti olla oikean kokoinen tulipesä, oikea määrä kiviä jne. Kaikki piti olla oikeassa suhteessa saunan kokoon ja korkeuteen.
Savusaunasta tuli hyvä ja sen löylyistä nautti hyvinkin erilaisia käyttäjiä vuosien varrella. Sekin on tällä hetkellä osa Kalliomäen alakuloista maailmaa. Viime kesänä käydessäni huomasin jonkun numeroineen hirret, joten rakennuksen lähtölaskenta lienee alkanut Jesse-hevosen kodin tavoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti