Väärien valintojen asiantuntija * 108

Minulla on Keski-Suomessa kelpo kaveri, nimeltään Jouko Asikainen. Monessa mukana, mutta myös hevosmies. Usein houkuttelin häntä mukaan, sillä halusin mennä tutustumaan hevosiin. En päässyt asiassa eteenpäin, sillä autoina minulla oli siihen aikaan alkuperäisellä kattoluukulla varustettu Wartburg, johon Jouko ei suostunut istumaan. Eikä myöhemmin Finlandia-kattoluukulliseen Ladaanikaan. Sanoi vaan, että sitten mennään, kun sinulla on auto, johon hänkin kehtaa istua maineen menetystä pelkäämättä. 

Kerran olin pitämässä hauskaa kunnan eliitin kanssa Tallinnassa ja yhdeksi viinanhöyryisen keskustelun aiheeksi nousi, että mikä olisi kaltaiselleni vihreälle valtuutetulle sopiva auto, jotta pääsisin Asikaisen kanssa mahdollisesti hevosmarkkinoille katsomaan minulle huvihevosta.

Tästä mainitsin aiemminkin, kun sovittiin auton, poliittinen taustani huomioiden, olevan valkoisen Cadillacin.

Päivänä eräänä lähdettiin sitten Orimattilan hevoskylään hevosmies Mynttisen pakeille. Siellä pällisteli yhdessä aitauksessa Jesse Suomenhevonen suurilla silmillään valkean harjansa takaa. Sen selkään minut istutettiin, vaikka olin aina pelännyt hevosia ja vaikka tallipojat olivat kateissa. Eivät Mynttisen mukaan pysy paikallaan, ellei ole thaimaalaisia tallityttöjä.

Joka tapauksessa Jesse, alias Visin Lento löntysti, minä selässä pitkän käytävän päähän ja pysähtyi, kun seinä tuli vastaan. Sitten se käänsi päänsä katsoen minua satulassa kuin halpaa hevosenmakkaraa ja kysyi silmillään: "Että entäs nyt?" Vastasin suomeksi: "Koita nyt könytä johonkin suuntaan, ei kai tähän asumaan jäädä?" Jesse kääntyi ympäri ja lompsutti verkkaisesti lähtöruutuun.

Siinä paikassa päätin, että tämä on ehkä uusi perheemme jäsen. Eläinten hirsinen koti Kalliomäessä oli saamassa ensimmäisen asukkaansa.