Muistan mainiosti yhden vappuaaton, jolloin meillä oli kunnostettuna 25 saman väristä polkupyörää käyttäjiä vailla. Väki kysyi, että mitä näille nyt tehdään. Sanoin, että viedään kaikki lukitsemattomina Kirkkopuistoon, niin käyn vappupäivänä katsomassa moniko on jäänyt vaille käyttäjää. Aamulla totesin, että kaikki olivat kelvanneet. Virallisesti siis varastettu, mutta niin oli tarkoituskin.
Isolla julkisuudella moni tiesi, että pyörän saa ottaa käyttöön, muttei koskaan lukita. Työntekijät kulkivatkin sen jälkeen kaupungilla katkaisupihdit mukana ja vapauttivat lukittuja kaupunkipyöriämme.
Käytetyn kankaan ja vaatteiden kierrätykseen kirpputoritoiminnan lisäksi panostimme paljon. Ympäri seutua oli useita keräysastioitamme, jotka tyhjensimme säännöllisesti.
Kankaan karstauslinjaa kehitimme tarkoitusta varten hankkimassamme hallissa. Italian Praton kaupungissa kävimme tutustumiskäynnillä, sillä sitä sanottiin karstaustoiminnan mekaksi. Siellä sen ympärille oli luotu 2000 käytetyn kankaankierrätyksen työpaikkaa.
Teimme matonkuteita, kasseja, patalappuja, puhdistusrättejä, öljynimeytysmattoja, kasvien kasvualustoja ja ylipäätään kaikkea mitä käytetystä kankaasta voi tehdä. Karstasimme ja kehräsimme siitä uutta lankaakin. Tässäkin olimme aikaamme edelle, sillä vasta myöhemmin ovat kaatopaikat lakanneet olemasta kaatopaikkoja. Loput käytetystä kankaasta, jolle emme löytäneet uutta käyttötarkoitusta, toimitimme Rauhanlahden lämpövoimalaan polttoaineeksi.
Moni teki tehtäviään erilaisilla tuetun työllistämisen keinoilla ja lain sallimilla kannustin- tai aktivointirahoilla. Myös oppisopimusten avulla koulutimme halukkaita päihdetyöhön ja moneen muuhun ammattiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti