Väärien valintojen asiantuntija * 102

Katulähetyksellä oli yli 50 yhtäaikaista kuntouttavaa työpaikkaa ja niissä myös tekijät. Kerran innostuin laskemaan työllistämisestä aiheutuvat kustannukset. Palkat, hallien käyttökulut ja investoinnit, lainakorot, työnjohto- ja työpaikkojen ylläpitokulut, tarvikkeet ja niin edelleen. 

Mitä lysti maksaisi, jos ilman ostopalvelusopimuksia, avustuksia ja erilaisia tukia kaikki pitäisi maksaa omilla, riihikuivilla rahoilla. Varsin helposti tuli selväksi, että ainoastaan taloudellisesti laskettuna lyhyellä yhtälöllä järkevintä olisi, kun ei antaisi kenenkään koskea mihinkään. Vaan laittaisi koko jengin kävelemään jonossa aamupäivisin 15 kilometrin päähän Tikkakosken lentoasemalle ja iltapäivisin takaisin. Tekemisen hyödyt on nähtävä huomattavan monipuolisemmin.

Kerran nikkaroin kottaraisen pönttöä yhdessä autotallissa kolmatta iltaa, jota ihmetteli vieressäni ammattitimpuri: "Kuule Soini, tuossa ei ole mitään järkeä. Noita pönttöjä saa ostaa torilta vitosen kappale. Tämän minä: "Väärin. Torilta ei saa ostaa edes viidellä tonnilla ainuttakaan tekemääni pönttöä."

Aamulla töihin lähtiessä ihmettelin, miksi autotallissa palaa valot. Kun kurkkasin ovelta näin, että kirvesmies Olli Mäki teki nyt itse linnunpönttöä suu virneessä: "Ajattelin tehdä pojille malliksi jokusen pöntön, sillä näitä lintukoteja ei saa ostaa mistään edes viidellä tonnilla." Samoja viiden tonnin pönttöjä on Jokilaakson kodissani edelleen. 

On ymmärrettävä, että yhteiskunta elättää jokaisen, vaikkei joku tekisi mitään. Jos siinä tilanteessa saa tekemättömän tekemään yhden siipiveikon kodin viikossa, on se tasan neljä tintinpönttöä saldoa viivan alle enemmän kuukaudessa kuin aiemmin. Oman käden jälki ja hyödyksi oleminen sekä tarpeellisuus on kova juttu. Senkin hyödyt ovat euroissa laskettavissa, mutta ei aivan yksinkertaisella kaavalla.

Jos yksityisyrittäjällä on kaksi yritystä, hän ei kauaa katsele, jos toinen tekee omaa tulosta hänen toisen yrityksensä kustannuksella. Kunnallisessa organisaatiossa tilanne ei mene saman logiikan mukaan. Kun joku jättää kahden kuukauden vuokrat maksamatta kunnalliselle vuokrataloyhtiölle, tulee isännöitsijä ja viime kädessä vouti, joka nostaa asukkaan ja tavarat kadulle. Sen jälkeen asunnoton menee jonnekin laitokseen tai hakeutuu sairaalaan, joka maksaa kunnalle kahdessa vuorokaudessa saman kuin vuokra-asunto kuukaudessa. 

Mutta alan miehen motivointiin tarvitaan joskus kadun kieltä, jota ei opeteta sosiaalialan oppilaitoksissa. Kerran olin jäljittänyt työtöntä, josta sosiaalitoimi sanoi, ettei "se suostu tekemään mitään". Tähän minä, että okei, työllistetään siitä lähtökohdasta sitten. 

Kun viimein tavoitin melkoisen velton työttömän sängyn pohjalta, kysyi hän venytellen, että ai jaa, mitä sitä sitten tarttis tehdä? Tähän minä, että ei sitten yhtään mitään. Niin paljon kuin sinäkin olet elämäsi aikana viinaa lipittänyt, niin jos niillä pohjilla seisot työmaalla 10 asteen pakkasessa 8 tuntia tumput suorana selvinpäin, niin se on hintansa väärti. Eikä tarvitse tosiaan tehdä mitään, jos et halua. Työsuhde solmittiin siinä paikassa eikä ollut työssä moittimista eikä muissakaan tavoissa.