Väärien valintojen asiantuntija * 13

Olen tehnyt elämässäni vääriä ja oikeita valintoja.

Tai pitäisikö sanoa hyviä ja huonoja? Mutta koska itse kullakin on, toisin kuin kissalla, vain yksi elämä, jäävät oletettujen, mahdollisten valintojen seurauksen enemmän tai vähemmän jossitteluksi ja arveluksi. Faktaksi asti tiedämme vain tehtyjen valintojen seuraukset ja niiden mukaisesti eletyn elämän. Osa tätä on ihmiselle jätetty vallasta suurin. Kuinka suhtaudumme tapahtuneeseen. Mutta ennustaminen on vaikeaa. Varsinkin tulevaisuuden.

Kun olin lapsi ja murkkuikäinenkin, ei ollut huolta huomisesta. Koulun kevätjuhlissa suvivirren jälkeen portit olivat auki maailmaan. Kesä jatkui ikuisesti ja päivien määrä oli rajaton.

Sangen outoa itselleni oli vastuullinen elämä. Tai ei aivan, sillä yritin joskus ja tarvittaessa olla turvatekijä pikkusiskolleni ja -veljelleni, vaikka opetin heille huonojakin tapoja. Tupakanpoltosta lähtien. Jossa tosin ei ollut silloin muuta vaarallista kuin koulusta erottaminen määräajaksi ja selkäsauna isältä.

Koulunkäynti oli minulle raskasta. 

Ylivoimaisesti eniten elämäni suuntaan vaikuttivat nuorena tehdyt kaksi valintaa. Koulunkäynnin lopettaminen oppivelvollisuusiän tullessa täyteen ja alkoholiin tutustuminen. Päätöksiä tehdessäni ei minulla ollut harmainta aavistusta minne tieni vie.

Harmitellut olen vain kielitaidon puutetta, jota sitäkään tosin en olisi yhteiskoulun alemmilla luokilla saanut haluamastani kielestä. Sillä pakolliset kielet olivat ruotsi ja saksa eikä englanti lainkaan.

Erinomainen tai edes hyvä, varsinkaan nuorena en ollut kuin sanan säilän käyttäjänä ja hurjapäisessä kahjoudessani. Joka oli viedä minut ikuiseen uneen ennen aikojaan monesti.

Elämäni suunnan loppuun, murkkuikäisestä arkkuun on määritellyt ja määrittelee suhteeni päihteisiin. Varsinkin alkoholiin. Alkoholin kanssa veljeily ja 15 vuoden kaulailu onkin ollut oppilaitokseni, josta olen hyvin kiitollinen.

On Luojani, niskanappiini tuijottaja kuka tahansa, Hän on varjellut tieni. Tätä väylää olen kulkenut nyt 40 vuotta ilman kemiallisia päänsekoittajia. Kuitenkin rinnan päihteiden kanssa koko ajan.

Ehkä ainutlaatuisinta elämässäni on, etten useinkaan suhtaudu asioihin kuten muut. Vaan jotenkin toisin. Minulle ei riitä, vaikka näkisin kolikon molemmat puolet. Vaan olen kiinnostunut miltä lantti näyttää, jos en näe kruunaa enkä klaavaa.