Eilisessä blogissa kirjoitin telttailustani läpi vuosikymmenten. Nyt kerron miten se yhdistettynä ajoneuvomatkailuun jatkuu, kun Matkakoti IN-105 on myyty 16 palveluvuoden jälkeen 😥👍.
Jokilaaksossa on muutenkin karsittu moottorikäyttöisiä ajoneuvoja. Kolmesta autosta jäljelle on jäänyt vain osa-auto Smart, jossa ei ole kovaa kattoa eikä takapenkkiäkään. Osaomistuskoira Niilolle sen sijaan siitäkin löytyy oma tila.
Muille maille on lähtenyt myös kaksi moottorikelkkaa, Päiviksen ja minun. Aivan kalkkiviivoilla siinä mielessä, että ne voivat toivottavasti jatkaa elämäänsä ensi talvena liikenteessä.
Tunnepuolella tämäkin on mukava asia, sillä minulle tulee välillä esineistäkin tavallaan sielullisia perheenjäseniä. Vähän kuin pienen tytön räsynukesta. Tai Niilolle sen riepottelemista, rakkaista pehmoleluista.
Vuosi sitten Elämän tähden uusi myös kalustoaan, sillä ruohonleikkurin lisäksi Jokilaakso tarvitsee auraukseen, pientilan muuhun kiinteistöhuoltoon ja vesisäiliöiden roudaamiseen nelivetokulkuneuvon.
Valinta on kuvan sekä blogiotsikon mukainen, joita sai silloin vielä Suomeen, muttei enää tällä hetkellä. Jenkit nimittäin ostivat koko kiinalaisen tehtaan ja siirsivät sen New Mexicoon. Edessä ovat uudet tyyppihyväksynnät EU:ssa ja Suomessa.
Pikkuisen on Q-autollamme sisäänajeltu ja tehty kotipiirissä töitäkin sekä korjattu lastentauteja ynnä pikkuvikoja. Varsinaisen hupi/camping-neitsytmatkan teemme sillä, rahtilaivalla ja parilla teltalla viikon alusta Viroon. Satoi tai paistoi.
2 kommenttia:
Tuollainen nelivetokulkuneuvo on varmaan kyllä hyvä apu pientilan kiinteistönhuoltoon. Meillä täällä Turun kupeessa maatilalla on kyllä kanssa ajoneuvoa vähän joka lähtöön. Puolisoni haaveilee vielä matkailuautosta, ehkä ensi kesänä sellainenkin ilmestyy pihaan!
Kiitos kommentista....
Lähetä kommentti