Suutari pysyköön lestissään

"Suutari pysyköön lestissään" on jotain sellaista, jota käytän itsestäni enkä niinkään muista. Vaikka joskus sekin pyörii kieltämättä mielessä, kun kohtaan kaikkitietävän saarnamiehen, jolla ei ole Pyhässä kirjassa salattua sanaa. Vaan selitys kaikelle siellä sanotulle.

Onkin melkoisen harvinainen ilmestys, että kyseinen henkilö sanoisi minulle selitystä kysyessäni, että "tätä en Jorma tiedä, etsitäänkö vastausta yhdessä?"

Vaikka en hengellisyydelläni, enkä varsinkaan kristillisyydellä elvistele, on mieltäni askarruttanut vuosikymmenten aikana jokunen kirjaan kirjoitettu tai siitä sanottu.

En ole käsittänyt, jos Vapahtaja on kaikkea hallitsevan Jumalan Poika, niin miksi hän kuollessaan kysyi, että miksi minut hylkäsit. En tiedä vastausta. Minulle eniten tarjoittu selitys on ollut, että siksi koska ristiinnaulitun piti kuolla ihmisen kuolema.

Minulle sopisi paremmin vastaus, että en tiedä. Keskustelua jatkaessani saan kuulla sen joskus. Tai en aivan, vaan huomaan solmuun menneitä kieliä.

Kun kysyn miksi parjaat tai katsot pitkin nenänvartta Juudas Iskariotia? Sillä eikö hän ollut oleellisesti merkittävämpi henkilö kuin vaikkapa Pietari konsanaan? Joka sanoi, etten tunne koko miestä kolmesti ennen kukon laulua. Että kuinka rakentaisit oman taivastiesi ilman Juudasta?

Reiluimman vastauksen olen saanut Keski-Suomesta. Risto Närheltä, joka on hieman ymmällä kyseenalaistamisieni tai vallan kanssani. Hän vastasi tovin hiljaisuuden jälkeen: "Olet selvästi pohtinut tätä Jorma, joten en vastaa sinulle ainakaan vielä."

Mutta kaikkitietäviä saarnamiehiä vierastan. Ehkä siksi, etten tiedä missä heidän omat, suutarin lestinsä ovat. Sillä he ovat omineet Jumalan lestin.

Vähän samaan tapaan kuin käet toisten lintujen pesiä. Jotka pullauttavat ulos ja alas pienet, emon omat untuvikot kodistaan.

Juuri tällaiseksi ulostyönnetyksi koen itseni näiden hurskaina itseään pitävien joukossa. Hyvänä lohtuna on, että koen ulostyönnetyksi kanssani tulleen myös taivaallisen Isäni.