Sivun näyttöjä yhteensä

lauantai 18. heinäkuuta 2020

Kaivan harrastuksiani naftaliinista

Voi olla, että ketkä ajattelevat maidon tulevan lehmän sijaan kaupasta, eivät tiedä naftaliinistakaan mitään. Kun esimerkiksi vaatteita laitettiin varastoon säilöön, laitettiin joukkoon myös naftaliinia, joka suojasi kangasta vaatekoiden tuhoilta.

Käytännössä läpi elämän minua seurannut harrastus, teltalla ja/tai autolla matkailu uhkasi tulla tiensä päähän, kun myimme Matkakotimme. Mutta aikani asiaa haikeudella pyörittelin ja päätin palata lähtöruutuun. Kaivoin teltan tai kaksikin Muistojen merikonteista.

Vesi on vallanut yhden telttapaikkani Jokilaaksossa. 
Molemmat ovat samanmuotoisia kuin lapsuudenkodin soputeltta lähes 70 vuotta sitten. Toinen nykyisistä on hyvinkin kallis ja toinen hyvinkin halpa.

Monena yönä vuoteessani olen mielikuvatelttaillut siellä täällä sekä kartoittanut mitä kaikkea uudelleen lämmitettyyn harrastukseeni varusteineen tulevaisuudessa kuuluu.

Olen telttaillut kymmeneen vuoteen vain kodin lattian lisäksi Jokilaaksossa ja kaksi yötä Tallinnassa. Telttarivitalossa siellä, mutta omassa, uudessa makuupussissa.

Pidin kovasti. Ehkä siksikin, että olin ensi oppina käsittänyt, että makuupussiin pitää mennä sisälle sekä sulkea ainakin puoleen väliin vetoketjukin.

Virossa oli talon puolesta kaikki mukavuudet vieressä. Kahvinkeittimestä joka laitteen sähköön ja mikroaaltouunista bidee ynnä muuhun suihkuun.

Tänään tulee osaomistuskoira-Niilo. Jos meidän molempien elämän Suojelija on suotuisa, pakkaamme Q-auton ja matkaamme huomenna meren äärelle yöksi tai pariksi.

Vuoteessa tapahtuneen mielikuvamatkailun ansiosta löysin nimittäin Uuvin, jonka maat ovat minunkin, sillä yksi jäsenkunnista on Tuusula.

Kun lähdemme huomenna, Q-auto on täynnä kaikennäköistä kemiallisesta käymälästä sähkötoimiseen kylmälaukkuun ja kaasukeittimestä ilmapatjaan. Varmuuden vuoksi 😂😂.

Tulee tästä totta tai ei, siitä ja toisestakin naftaliinista kaivetusta harrastuksesta kirjoitan lähipäivinä.


Ei kommentteja: