Aikamatkailu on mukavaa

Sitä voi harrastaa menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa. Ehkä se on myös satsausta siihen, missä aika ei enää minua tavoita. Tai tiedä sitäkään, sillä kristinusko sanoo, että "viimeisenä päivänä Hän on teidät herättävä".

Kun matkailen menneessä, on pääpolttoaineena muistot ja eletty elämä kuten sen muistan.

Kun aikamatkailen tässä ja nyt, on hallitseva voima ihminen itse. Sillä hän päätöksillään vaikuttaa juuri siihen hetkeen, joka oleellisella tavalla tekee tulevan todeksi.

Tulevaisuudessa matkaillessa voimaa tulee eniten unelmista ja mielikuvituksesta. Että jos teen tai muut tekevät niin taikka näin, tapahtuu ehkä sitä sekä tätä.

Muistan oivalla tavalla poikani Markon, nyt jo keski-ikäisen äijän, joka tuli perheeseeni 6-vuotiaana. Ja adoptoi Liisan ja minut kymmenen vuotta myöhemmin. Jota kunnallisen oikeusaputoimiston juristi ei osannut viikon selvittelyn jälkeenkään tehdä.

Hyvin elävänä Marko on myös muistoissani Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Ranteessaan Kanariansaarilta hänelle lähettämäni kello. Sitä hän näytti lasin takaa ilme täynnä onnea ja tulevaa elämää.

Muistan, kun hän sai ensimmäisen tietokoneensa. Ja kirjoitti ensimmäisen lauseensa: "Marko on tavallinen poika". Mutta hän oli ja on myös ainutlaatuinen, kuten me kaikki. Sitä on myös rakkauteni häneen. Eikä se himmene, vaikkei hän pidä minuun mitään yhteyttä.

Markon kirjoittama tietokonelause on ehjännyt itsetuntoani vuosikymmenten aikana enemmän kuin mikään muu yksittäinen tapahtuma.

Vaikka ennen oli ennen, sitten tuli sitten, nyt on nyt ja huomisesta emme tiedä, suunnittelen yhä, yli 70-vuotiaana tulevaisuuttani.

Sillä jos kaikki menee kuten haaveeni ja monta kertaa sinne jonnekin lähetetty hiljainen rukoukseni on, Marko saa pikkusiskon tai -veljen syksyllä.