Mistä on osaomistuskoira Niilon vuorokausi Jokilaaksossa tehty, osa 5

Miten Niilo maailmaani ilmestyi? Se taisi olla Liisa, joka kerran sanoi, että vaikka hän rakastaa paljon koiria, niin hänellä ei ehkä koskaan voi olla omaa sellaista, koska hän on sen verran allerginen.

Tähän minä, että oletko koskaan ajatellut osaomistuskoiraa, sillä olla osaomistus sitä taikka tätä on nykyään kovinkin trendikästä? Tähän hän vain pois mennessään naurahti. Mutta illalla Liisa soitti, että mitä Jorma tarkoitit ja oletko tosissasi?

Sanoin, että sitä mitä sanoin ja olen tosissani. Meitä on neljä, te ja me ja me matkustelemme aika paljon, josta emme ole luopumassa. Mutta osan aikaa voisi perheessämme olla koira.

Jos se olisi yhteinen, sen ei koskaan tarvitsisi olla vieraassa hoitopaikassa. Kukin meistä neljästä olisi oikeutettu ja velvollinen huolehtimaan, silloin vielä unelmien koirasta, kolme kuukautta vuodessa. Aikoja sovittaisiin sitten yhdessä.

Näin Niilosta ja unelmasta alkoi tulla totta. Kun kysyin Päivikseltä reunaehtoja, sanoi hän, että kun osa-auto Smartimme on kovin pieni, niin pieni koira.

Koska minulla on aina ollut rotukoira, toivoin itse, että tuleva perheiden jäsen olisi rotujen koira. Eikä agressiivisten rotujen jälkeläinen.

Ja niin ehkä pari vuorokautta Liisa ja Timo surfailivat netissä. Kunnes heidän silmien eteen tuli pieni Niilo Haminasta.Yhden rodun isän ja Tallinnan katujen tuhansien tarinoiden tyttökoiran aikaansaannos.

Upeaa Niilossa on, että rotujen koirat kaikkialla ja tekemiseni niiden parissa, on henkilökohtainen kapinani tarpeetonta rodunjalostusta vastaan. Tätä symboloi myös Niilon mustavalkoinen väri. Luonteeni, valkolainen, mustalainen sekä neekeri kaikki samassa paketissa 😂😂.

Yhdessä Haminasta sen haimme. Voi kun hän oli pieni ja turvaton. Mutta se luotti meihin ensi hetkestä lähtien jokaiseen. Tämä luppakorvainen ja hieman purentavikainen, nyt kolmen perheen jäsen.

Monesti olen Niilon, joka lähestyy kymmenen vuoden ikää, aikana pohtinut, että miten Päivis, Liisa ja Timo kokivat ja kokevat yhteisen perheenjäsenen ensitaipaleen ja nyt.

Ehkä Niilon perheiden jäsenet joskus sen kertovat. Ja jos kertovat kirjaimin, mielelläni julkaisen kokemukset täällä blogissa. Ehkä joku ne, kuten tämänkin, lukisi joskus vuosien kuluttua.