Aikoinaan Kiljavan sairaalassa, isäni kuolinvuoteen äärellä päätin, etten kulje isäni tietä. Ja kuole sorvin ääreen. Oli tullut itselle tehdyn lupauksen lunastamisen aika.
Nyt olen järjestellyt Muistojen merikonttejamme ja pysähtynyt milloin minkäkin käteeni sattuneen kanssa ja matkannut kauaskin muistoihini.
Jaan kansanne ensimmäiseltä, reippaan kuukauden eläkejaksolta tekemäni pienen kuvakirjan jostain sieltä, missä ei turisteja näkynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti