Sivun näyttöjä yhteensä

lauantai 20. kesäkuuta 2020

Juhannusyön taikaa

Luulen, että en ole koskaan viettänyt juhannusta aivan yksin. Nyt oli sen aika, sillä Niilo-koirakaan ei ole seuranani. Oli mukava yö enkä riidellytkään itseni kanssa.

Toisenlaisiakin kesän juhlia olen viettänyt, joskaan jussikaan ei taida olla entisellä paikallaan. Sillä muistelen sen perinteisen paikan olevan puoli vuotta joulusta. Siis 24. ja 25. kesäkuuta.

Aikoinaan elämässäni oli muutamia päiviä, joihin ei kuulunut selvä pää eikä elämä sellaisena kuin se aidosti on. Vaan varsinkin juhannuksena ja vappuna piti olla humassa hinnalla millä hyvänsä ja tekosyyllä millä tahansa.

Ne ajat ovat pysyvästi takana ja osa henkilökohtaista historiaani, josta olen aidosti ylpeä. Ehkä eniten sen ainutlaatuisuudesta. Sillä sitähän elämä on. Ainutlaatuista ja ainutkertaista meillä jokaisella.

Valoisan kesäyön taikaa aistin ja kuuntelin meriveden äärellä Salon piiiiiiitkän lahden tai vuonon tai miksi kyseistä, monen kymmenen kilometrin vesiuomaa pitäisi kutsua?

Kun Matildedahlin ravintolatkin sulkivat ovensa koronan vuoksi poikkeuksellisesti reippaasti ennen puoltayötä ja ilma oli luksusta, oli elo ja olo taianomainen. Pidin hiljaisuudesta ja nautin yöstä kovasti.

Mutta vuoteeseen en kuitenkaan mennyt yksin. Vaan mukanani oli toisen miehen sähköinen, tumma nainen kertomassa elämästään. Naisen nimi on Michelle Obama ja tarinan nimi "Minun tarinani". Hänen kerrontaansa, jossa hän ei haukkunut ketään, joskus aamuyön tunteina viimein nukahdin.

Ei kommentteja: