Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 22. kesäkuuta 2020

Elämän tähden....

Yksi kevät kirjoitin pajuista, jotka häiritsivät matkaani postilaatikolle. Joten eräänä aamuna otin mukaani oksasakset ja napsin häiriköt ojan pientareelle. Aamumatkojani laatikolle jatkoin entiseen malliin, mutta nyt silmäilin lisäksi silloin tällöin katkomiani pajunoksia. Jotka eivät suostuneet kuolemaan, vaan sitkeästi yrittivät jatkaa elämää ja tehdä pajunkissoja.

Tuli paha mieli ja olokin sinällään harmittomasta tekosestani ja päätin tehdä lisää tilaa mieleni sopukoihin kasveille. Halusin selvittää tekevätkö tunteeni minusta pilaa vai ovatko ne älyäni edellä tai olenko sekoamassa yhä lisää.

Tähän väliin tai ainakin jossain vaiheessa kannattaa lukea artikkeli tämän linkin takaa Tiede-julkaisusta, jos aihe kiinnostaa.

Olenkin sitä mieltä, etten ole sekoamassa pajun- enkä muistakaan kissoista, vaan jatkan niiden kanssa elämää. Sillä minulle paju on ollut aina hyöty- ja huvipuu.

Lapsena meillä oli synnyin- ja lapsuudenkotini vieressä pajukko sekä koivikko, joita sanoimme viidakoksi. Siellä teimme majojamme. Jotenkin samanlainen viiidakko on nyt Jokilaaksossa. Oma versioni Tarzanin vastaavasta, unelmieni asuinympäristöstä.

Lapsena haimme myös kotiin maljakoihin pääsiäisenä pajunkissoja siskoni kanssa. Joka on jo kauan kulkenut mieleni lisäksi taivaallisissa pajukoissa 😢.

Pajupillejäkin teimme. Kaivonpaikkojakin osasin ja osaan yhä etsiä haarapajun kanssa. Ehkä paju onkin jollain lailla hengenheimolaiseni. Minäkin olen aikani pitänyt kosteasta elämästä 😂.

Mutta myös hernekeppejä tein lapsena kasvimaalle. Ne piti isäni kehoituksesta aina kuoria, sillä ne lähtevät muuten kasvamaan, sanoi isä.

Niin lähtevätkin, sillä nykyisinkin käytän niitä hernekeppeinä. Mutta tuen niillä myös kurkun 🥒 sekä tomaatin 🍅 varsia pienessä Green Housessani. Enkä kuori enää tukikeppejä, vaan annan niidenkin jatkaa elämäänsä sopivalla tavalla säännöstellen ainakin kesän ja katselen niiden pieniä, vihreitä lehtiä. Paju, jos mikä on elämää täynnä.

Nykyisin kasvatetaan myös energiapajuja lämmityksen polttoaineeksi. Maailman sivu on niistä tehty korejakin ynnä muita esineitä ihmisille. Ja onpa pajuaitojakin.

Hyöty- ja huvikasvi siis, joka elää omaa, harvan arvostamaa elämää. Jokilaaksossa sillä on aikansa elämä luksusta ja yksi sen lempipaikoista on Carunan sähkölinjan alla.



Ei kommentteja: