Tuusulan Hyrylässä on entisen ortodoksipappilan tiloissa Santeri, alias Jukka Ahlgrenin ja Ellenin isännöimä ja emännöimä kuppila Päämaja. Joka on kulttuurillisen tarjontansa osalta alallaan seudun ylivertainen ykkönen.
Jo pitkät tovit on jonkun hissi juuttunut kerrosten välille, jonka johdosta hän repii Päämajan mainoksia muun muassa bussikatoksista.
Luulen, että keskustelua saa aikaan puolesta ja vastaan, ei niinkään, että mainonta häiritsisi, vaan se, että se lienee kiellettyä joidenkin tekemän päätöksen ansiosta. Enää keskusteluista puuttuu väittämä, että Santeri lupaa palkkion ja repii infon itse alas joukkoineen saadakseen keskustelua 🤣🤣.
Päämajan mainokset kuuluvat Hyrylän katukulttuuriin, vaikkei meillä katuja olekaan. Teitä vaan.
Vähän samaan tapaan kuin aikoinaan sähkötolppien Hyrylän Kinon elokuvamainokset. Silloin tosin ei kukaan ollut oivaltanut kieltää niitä. Mutta juuri siihen katukulttuuriin kuuluu myös se mikä on pikkuisen kiellettyä.
Kun Myllykylästä usein ajelen kirkolle, on tien vieressä pieni muuntamokoppi, jonka edustalle ilmestyi erilaisia muistamisen esineitä. Kukkia, seppeleitä, lyhtyjä, muistovärssyjä ja kirjoitusten tapaisiakin. Tästäkin puuttuu vain se pikkusielu, joka aloittaa elämöinnin toisen maan roskaamisesta.
Juttu kylällä kertoo, että joku tai jotkut vesselit olivat yöllisellä kuparijohtojen anastusmatkalla ja yhdessä johdossa oli enemmän virtaa kuin ihmiselolle hyväksi on.
Eilen pysähdyin paikalle uudemman kerran ja katselin muistamisia tarkemmin. Kuten joskus teen hautausmaallakin. Vaikka en kaikista kirjoituksista osin selvää saanutkaan, enkä ymmärtänyt kaikkea muutenkaan, pysäytti se minut ja otin valokuvan, pari. Sen mitä ymmärsin, on tunteella kirjoitetussa jotain kaunista ja ainutkertaista. Miehelle in memoriam..... Hänelle, kaikessa hyvyydessä ja pahuudessa oli tullut lähdön aika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti