Onnellisuus on omissa käsissä

Kun tätä kirjoitan, on kello kuuden ja seitsemän välillä. Kaksi astetta plussan puolella ulkona, sisällä parikymmentä enemmän takkatulen loimussa ja lämmössä.

Puumukissa luomukahvia, kädessä Lidlin lihapiirakka ja Radio Suomi äänessä puhein sekä sävelin.

Ovat juuri julkaistun tutkimuksen kimpussa, jonka mukaan tyytyväisimmän ryhmän muodostavat yli 60-vuotiaat. Aiemmin piikkipaikalla olleet nuoret miehet ovat kadottaneet onnellisuutensa jonnekin.

Ihmiset ottavat yhteyttä aamutuimaan radioon. Yksi juuri kysyi, että "olenkohan jopa liian onnellinen".

Kuulostaa tosiaan siltä, että onnea ei voi tuoda yhteiskunta eivätkä juuri toiset ihmisetkään. Vaan se ensisijaisesti on kiinni omasta otteesta elämään. Joku oli onnellinen, vaikka oli jäänyt leskeksi kolme viikkoa aiemmin, toinen iloitsi avioerostaan, kolmas vaivoistaan, neljäs terveydestään, viides mahdollisuudesta tehdä mitä tahtoo ja niin edelleen.

Yksi sanoi tuntuvan välillä, että onnea on perustaa perhe ja hajoittaa se❓ Ehkä se on samassa sarjassa pitämäni aforismin kanssa: "Jokaisen pilven takana on uusi pilvi."  Näinhän se on, sillä se on arki ja pyhä, jossa elämme. Pilvien, hopeareunaistenkin välissä paistaa aurinko jokaiseen risukasaan.

Mutta on myös niitä, joille mikään ei ole hyvä. Jos ☀ on pilvettömällä taivaalla kaksi päivää peräkkäin, niin jo on toisena päivänä jollakin aivan liian kuuma 😂.