Elämän kevät

Voi elämän kevät sanonta sopii minulle. Se tarkoittaa muun muassa tapausta tai tapahtumaa, joka antaa aihetta siunailuun.

Minulla on pitkin elämää tapahtunut paljonkin sellaista mitä en ole suunnitellut enkä toivonut. Joka asiassa on kuitenkin puolensa ja puolensa, kun jaksaa ajatella, käännellä sekä kaivella.

Keväässä sen sijaan on paljon uutta elämää, joka tapahtuu, kuten luonto on ajatellut. Jokilaaksossa kevään ensimmäinen tunteisiini menevä huomio ovat pajunkissat ja aurinko. Niiden myötä palaan ajassa yli 60 vuotta taaksepäin, kun siskoni Irmelin kanssa taitoin kotiin niittyjen ja peltojen hankien takaa pajunkissoja. Irmelistä on vain muistot ja hautakivi mieleni sopukoissa, kuten vanhemmistanikin. Niitä kaikkia kultaan kuten haluan.

Vuosi sitten keväällä kuljin aamuisin Soiniityntien siltaa ison tien varteen postin hakuun. Matkalla on joen uimapaikan käyttäjiä varten laittamamme roska-astia. Sen päälle oli taittunut talven painosta jokunen pajunoksa, jotka seuraavalla reissulla katkoin oksasaksilla ja heitin Jokipuron pientareelle.

Kevät jatkoi kulkuaan ja katkomani pajunoksat myös. Ne eivät suostuneet kuolemaan, vaan puskivat sitkeästi pajunkissoja uuteen elämään kuin viimeisenä tekonaan. Aamuisin tulin surulliseksi, kun niitä katsoin, sillä mieleeni tuli joka kerta siskoni.

Ajattelin kultaamiani muistoja, itsekkyyttäni, kuinka opetin Irmelin polttamaan tupakkaa ja pitikö minun raksia pajut roska-astian vuoksi. Mutta kenelle olisin suruani purkanut, kuka tunnettani olisi ymmärtänyt ja kuka jakanut muistoni?

Tänä keväänä en enää katkonut oksia ja jotenkin pajunkissat näyttivät iloisemmilta, kun niitä tänä aamuna, jo lähes työnsä tehneenä kuvasin.

Jokilaaksossa ovat ensimmäiset kukat heränneet tähän vuoteen jo viikkoja sitten. Sitä kaikkea seuraan. Minulla onkin luonnolle aikaa sekä mielenkiintoa entistä enemmän, kun en jaa Jokilaakson elämää enää Päiviksen kanssa.

Leskenlehdet ja valkovuokot ovat kohta kukintansa kukkineet ja rentukat nostavat päätään puroissa ja lammissa. Näyttääkin siltä, että niitä tulee enemmän kuin koskaan aiemmin.