Sanna Marin ja häivähdys tasa-arvoa

Morjens. Joku päivä sitten ajattelin Vesa-Matti Loiria. En tiedä millainen hän on ihmisenä, mutta taiteilijana mies on monipuolinen ja ainutlaatuinen. Tosin sitähän me olemme kaikki.

Ajattelin sitäkin, kun vuosien saatossa moni on sanonut minulle, että olen saman näköinen kuin Vesku. Tai ainakin meissä on samaa näköä. Mutta kukaan ei ole koskaan sanonut: "Kuule Jorma, Loiri on sinun näköinen."

Aiheesta innostuin kylläkin kirjoittamaan Sanna Marinin vuoksi. Me nimittäin osaamme tölvimisen vähemmän jalon taidon. Kun luin, että hänestä on haastattelu toukokuussa paperisena ilmestyvässä Voguessa, tuntui mukavalta ja ajattelin sen kohottavan maailmalla olevaa Suomi-kuvaakin.

Mutta kaikki eivät ajattele niin. Ei ollut digimuste ehtinyt kuivua, kun ensimmäinen parahti, että "voi hyvänen aika, maailma kärsii kaikkien aikojen viruksen kimpussa, niin pääministerimme antaa haastattelun aikakauslehteen".

Aikani yritin ymmärtää tämän närkästyneen hissin pysähtymistä kerrosten välille. Että mikä mättää ja tuokion katsoin mielensä pahoittanutta henkisesti pitkin nenänvartta. Vaikka ei sekään mitenkään ylevää ole.

Ajattelen pääministeristämme tuntununeen mukavalta ja ehkä hyvältäkin, kun yksi arvostetuimmista aikakauslehdistä haluaa häneltä haastattelun.

Sitä ajatellessa laitoin asian oikeaan suhteeseen, kuten Loirin ja minun näköjen vertaamisenkin.

Ja ymmärsin, että Sanna Marin ei tarvitse Vogueta, mutta Vogue tarvitsi haastattelun ajattelevalta naiselta. Kiitos rouva pääministeri. Olet hyväksi maallemme, sanokoot pienet sielut mitä tahansa.