En edes hengenmiesten kanssa, jota saanevat ohjeet kuitenkin Big Bossilta suoraan. Olenko siis edelleen epäuskoinen vai he vääräuskoisia? Mitä mieltä olette te, mustankantisen kirjan kanssa kulkevat suomalaiset?
En osaa myöskään yhtyä joidenkin kreikkalaisten vahingoniloon, kun naapurimaasta loppuvat arkut.
Eilen olin yhteydessä Suomessa asuvaan, yli 70-vuotiaaseen, merkittävässä asemassa olevaan vaikuttajaan. Hän oli liikenteessä kuten ennenkin. Tulossa autollaan sieltä ja menossa tuonne sekä sinne tänne palaveriin. Ja iltasella lastenlastensa luokse katsomaan miten elämä heillä kulkee. Huono esimerkki kaikille. Myös omaisille, ajattelin.
Joskus olen elvistellyt sillä, että saan seniorina yhtä paljon hyödyllistä aikaan kuin nuorena kollina, sillä elämä on opettanut itse tekemistäni virheistä. Ei ole enää samoja harhapolkuja.
Mutta kaikki eivät opi, vaikka valtakuntamme big boss Saulikin on laittanut itsensä ja koko kansansuosionsa peliin.
Osa senioreista on uhoa täynnä ja he ajattelevat vain omaa napaansa. Eivät näe kyllä edes sitä. He hilluvat kylän raitilla kuten ennenkin eikä vauhti laannu kai kuin hetkeksi silloin, jos arpa osuu kohdalle ja joutuu laskemaan läheisen arkkua multiin. Tai sitten pääsee itse niihin tai tuhkana taivaalle.
Verorahoillamme ylläpidetty YLE jakaa kansalle leipää ja sirkushuveja, joissa on tällä kertaa tuonelan maku. Silti vain kaksi käyrää ovat tärkeitä tänään. Virustartunnan saaneiden määrä ja pörssikurssit.
En ole koskaan ymmärtänyt asioita kuten enemmistö ja vielä vähemmän nyt. Raha ohjaa meitä kuolemaan saakka aivan liikaa, vaikkei kukaan usko tuonpuoleisen valuuttoihin.
Kun täältä Thaimaasta Suomeen kuun lopussa tulen, aion olla kahden viikon jälkeenkin vapaaehtoisessa eristyksessä, sillä nykyiset viranomaismääräykset eivät minua koske, vaikka täytän 70.
Aion ajatella ahdistaviakin asioita entistäkin enemmän, sillä ensimmäisen kerran voin osallistua maailman parantamiseen makaamalla sohvalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti