Sitä kutsutaan hedelmien kuninkaaksi Malesiassa ja Singaporessa. Kuuluisa on myös durianin useimpien kuvottavana kokema löyhkä, joka läpäisee kaikki mahdolliset muovikelmut, jopa tölkittämisen jälkeen lemu on vahvana ilmassa.
Keittiömestari Anthony Bourdain esitti tuoksun kerran verbaalisessa muodossa: "Se haisee siltä kuin olisi haudannut jonkun, joka pitelee kokonaista stiltonjuustoa sylissään, ja kaivanut hänet esiin pari viikkoa myöhemmin." Hajun takia jotkin hotellit kieltävät durianin syömisen hotellihuoneessa.
Mikan valinnaksi osoittautui kunnollisen kokoinen durian, jonka hedelmäpal(k?)ot kaivettiin jo kojussa esiin ja laitettiin muovipussiin matkaevääksi.
Autossa matkatessamme pohdin milloin mahtaa maailmankuulu tuoksu, haju, lemu tai löyhkä valloittaa ohjaamon.
Meidän tapauksessamme ei koskaan, sillä sisätilat valtasi kaiken alleen peittävä, jolle en löydä edes oikeaa sanaa. Hieman avasin takaikkunaakin saadakseni happea. Joutuakseni ainoastaan toteamaan, että tämä tyrnävä haju on tosiaan auton sisällä eikä ulkona.
Joka saavutti viimein myös hänen vaimonsa nenän. Siitä alkoi Mikan kiemurtelu sylttytehtaasta. Vielä lopussakin hän pokerina väitti, että illan australialaiset burgerit juomineen, yhdistettynä juuri syötyyn durianhedelmään saavat hänen röyhtäyksensä haisemaan rikiltä 🤣.
Mitään ei ollut asialle tehtävissä, oli vaan kestettävä. Mikan auto, hän itse ratin takana, ovet takapenkillä lapsilukossa ja minä siellä olosuhteiden vankina.
Durian kaikkine ominaisuuksineen on kuin ruusutarhassa kävely sen rinnalla mitä olivat Mikan "röyhtäisyt". Itsekseni pohdin, että ehkä ylä- ja alapään röyhtäilyt ovat eri tuoksuisia. Mutta rintapieruihin en silti usko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti