Koh Chang, osa 2

Tämän blogin kaikki kuvat ovat tarinan kauniista, mutta alakuloisesta paikasta tien päässä.

Eilen kirjoitin käyneeni jonkun kerran vertailutavasta riippuen Thaimaan toiseksi tai kolmenneksi suurimmalla saarella.

Mielenkiintoista sinällään, että Suomen suurimmat saaret ovat monta kertaa isompia. Ja monet niistä ovat järvissä.

Suomessa ei ole päästy yksimielisyyteen suurimmasta saaresta. Koulussa opetettiin, että meren suurin saari on Ahvenanmaa ja Suomen suurin on Soisalo. Joka ei kaikille kelpaa saareksi lainkaan, koska sen vedenpinta eri laidoilla on eri korkeudella.

Mutta jos sillä ei ole väliä, ei Soisalokaan ole Suomen suurin. Vaan sellainen on, sanotaan nyt vaikka sitä Etelä-Suomen saareksi, jolla ovat niin Turku, Hämeenlinna kuin Helsinkikin. Sillä Kymi- ja Kokemäenjoki lähtevät samasta järvestä Padasjoella.

Koh Changilla käydessäni on minulla joka kerta ollut kaksipyöräinen ajoneuvo mantereelta tuotuna. Olenkin pohtinut, että kuinka täällä muuten mukavasti ja sujuvasti liikkuisi.

Tänään tiedän ainakin yhden toimivan tavan. Vuokrasimme 5 tunniksi avolavan kuljettajineen, jolloin kaupanpäällisiksi tuli oiva opas. Hurisuttelimme ns. turistipuolen päästä päähän aina sopiville rannoille pysähdellen virvokkeille ja uimaan. Hintaa lystillä oli 2000 bahtin paikkeilla. Niin sanotusti saarihinta siis.

Ehkä saaren kaunein paikka tosiaan on kaukana keskustasta, puomin takana, jonka toiselle puolelle pääsy maksaa 100 bahtia.

Paikka on täynnä kauneutta, mutta myös alakuloa, sillä enemmän tai vähemmän veneistä tehdyt rakennukset ovat osin olleet vuosia vailla käyttöä sekä hoitoa. Kuten myös isosta laivasta tehty hotelli, jonne ei ollut enää tai tällä kertaa lainkaan pääsyä sisään.

Tämä aikoinaan loistokkaasti ja loistokkaaksi rakennettu kokonaisuus oli hiljaisempi kuin koskaan käydessäni aiemmin. Oli niin hiljaista, että taisin ensimmäisen kerran uida saarella nakuna. Mutta yksi ravintola oli auki, kuten yhden laivan edustalla oleva uima-allaskin.

Mieltäni on monesti kutkuttanut ajatus kuinka kunnostaa yksi paikassa hylättynä vuosia ollut sopivan kokoinen vene itselle kodiksi ja alkaa kirjailijaksi, joka kirjoittaa etupäässä itselleen.