Locked town

"Taiwanin viranomaiset ovat vikkeliä liikkeissään. Puhelin oli sammunut klo 7.30 ja poliisit olivat ovella tunnin kuluttua tästä. Tämän tunnin aikana neljä eri paikallisviranomaista oli yrittänyt soittaa Hsiehille. Lisäksi hän oli saanut tekstiviestin. Siinä todettiin, että hallinto ei pysty jäljittämään miestä ja että karanteenin rikkominen saattaa johtaa pidätykseen."

Mutta tiukkaa on Filippiineilläkin.

Itse aloitan tänään matkan Sulkujen maasta Sulkujen maahan. Pattayalta Bangkokin lentokentälle, siellä yö kapselissa eli matkamunassa ja aamulla Finnairin puhalluslamppuun, jolla matkaan ilmojen halki 8000 kilometriä Helsinki-Vantaan lentoasemalle.

Kentältä muutama kilometri,  todennäköisesti taksilla Tuusulan Jokilaaksoon, missä aion olla karanteenissa hamaan tulevaisuuteen. Voi kuinka kaipaankaan kaikkea siellä.

Veljeni Reijo on tehnyt mittavan palveluksen ja täyttänyt jääkaapit ja pakastimet ruualla. Vaikka ostoslistakin hänellä oli, niin miehen tuntien, on olo ruokakaappien ovilla kuin avaisi adventtikalenterin luukkuja 😁.

Mutta ennen sitä on monta mutkaa matkassa ja on varauduttava siihen, että kaikki ei mene kuin Stömsössä. Matka voi tyssätä jo lähtiessä lentokentän kuumemittariin.

Hetkessä on ihmisen elo mennyt hyvin erilaiseksi, jossa on monia piirteitä. Kuinka totta ovatkaan joistakin tieteiselokuvista yksinäisyys ja tyhjät kadut?

Vain katujen koirat ja muut eläimet jatkavat eloaan entiseen malliin. Tai mistä minä tiedän kuinka kylän piski ihmettelee missä on tuttu ihmisväki.

Ohjeet sen sijaan meille ihmistautipesille ovat, että pysykää kaukana toisistanne, älkää liikkuko, peskää käsiänne ja käyttäkää hengityssuojainta.

Aamusin olen kertonut tätä Paradise Parkin vieressä olevalla hiekkakentällä asuville koirille. Ovat epäluuloisia minulle ja vielä enemmän makupaloilleni. Paikallisia ruokkijoita niillä onkin yllin kyllin. Eikä yhtään suomalaista haukkumassa, että älkää ruokkiko koiria 🤣🤣.