Korona-ilmiöitä meiltä ja muualta

Poimin blogiini neljä uutista kuvankaappauksina maailmalta. Luulen, että ne tarvittessa suurenevat niitä klikkaamalla. Viimeinen teksti ei selittelyillä kummene.

Kun jenkit hankkivat aseita ja ammuksia koronan vuoksi ennätysmäärän, ovat suomalaisetkin tehtailleet ennätyksiä. Hamstraamalla komerot täyteen vessapaperia. Tästä voisi vilkkaalla mielikuvituksella aasinsiltojen kautta ajatella yhtä jos toista vähemmän mairittelevaa, mutta jääköön muille.

Nimittäin kyllä Amerikan mantereellakin on paperi tehnyt kauppansa. Kuten Ausseissakin, jossa yksi sanomalehtitalo on laittanut lehtensä väliin muutaman tyhjän arkin itse kullekin alapään pyyhkimistä varten.

Eilen löhösin Paradise Parkin altaalla ja ihmettelin kuinka nopeasti ja paljon on maailma muuttunut lyhyessä ajassa. On vaikea uskoa, että yhteisellä pallollamme, jossa on ihmisten tekemiä ydinaseitakin moninkertainen määrä lähes kaiken tappamiseen sukupuuttoon, onkin ehkä historian suurimman mullistuksen saanut aikaan pientäkin pienempi eläjä, jota ei edes näe. Jonka edessä kaikkea hallitseva ihminen on käytännössä aivan voimaton.

Kolmas lehtileike kertoo kansanedustaja Mika Niikon tavasta kantaa vastuuta. Mikan olen tuntenut kauan ja välillä arvostanut ja välillä en. Arvostanut hänessä olen sitä, että hän tekee ja sitten ajattelee. Vaikka joskus voisi olla hyvä ajatella ensin ja tehdä sitten. Tai jättää tekemättä.

Sanotaan myös, että mitätönkin valta turmelee ja että joillekin ei sovi vallanmurunenkaan. Niikon tempaus hommata kullekin kansanedustajalle 50 kasvosuojusta, on kertakaikkisen mauton politiikankin tekovälineenä.

Hänenkö mielestä juuri kansanedustajat ovat se ryhmä, joka eniten ja kipeimmin tarvitsee hänen hommaamia 10 000 hengityssuojusta? Olisi jakanut ne kadun kansalle ja heidän parissaan työskenteleville vapaaehtoistyöntekijöille.

Mika ei pisteitäni kaipaa, mutta mieluummin häntä avostaisin kun toteaisin hänen unohtaneen mistä on tullut.

Koronan suhteen minun vaikea hyväksyä omaa todellisuutta, jossa järkevin tekeminen on pyrkiä olemaan yksin sekä käsien pesu.

Vapauttani tämä pienen pieni öttiäinen on rajoittanut enemmän kuin mikään koskaan.

Kun Suomeen palaan, on edessä kahden viikon karanteeni. Jonka jälkeen jatkan sitä hamaan tulevaisuuteen. Olen kuitenkin hyvilläni kun koen, että seniorit on nyt huomioitu muutenkin kuin uimahallin alennuslipulla.