Elämäni sijoitukset, osa 2

Aivan kärkipäässä on sijoitus, joka muutti elämääni ehkä enemmän kuin mikään muu yksittäinen päätös.

Lopetin alkoholin käytön, kun olin juovana alkoholistina urani huipulla. Viimeisenä entisen elämän vuotena olin vain kaksi päivää selvinpäin.

Ymmärsin, että niin kauan kuin juon, minulla ei ole muita vaihtoehtoja. Mutta jos sijoitan uuteen väylään ja opettelen tulemaan toimeen itseni kanssa muuten kuin muuttamalla todellisuuttani toiseksi kemiallisilla aineilla, on maailma minulle avoin.

Tämä panostus 40 vuotta sitten on tuottanut hyvän saldon. Jota täydensi, kun kahden vuoden jälkeen juhlin sitä tekemällä uuden sijoituksen ja lopetin tupakoinnin. Punaista Norttia meni lähes kolme askia vuorokaudessa.

Näillä kahdella päätöksellä oli myös taloudellista merkitystä, joskaan en laittanut rahoja pankkiin enkä pohjattomiin taskuihini.

Vaan sijoitin ne köyhiin ihmisiin ja koiriin vailla ihmiskotia. Tämä on antanut sydämeeni vuosikymmeniä oikein hyvän tuoton. Koirasijoitus on ainoita, joka ei ole ollut kaikkien mieleen.

Ensi toukokuussa täytän 70. Silloin lopetan kloppina olemisen ja alan elämään aikuisen oikeasti lapsenmielisenä aikuisena. Sitä en vielä tiedä mitä tämä tuottaa.

Vanhuuteen en aio vielä panostaa, vaikkakin luulen, että vanhusta minusta ei tule ilman omaa päätöstä. Tämä rajauksella, että maailman lyhyin pururatani korvasta toiseen pysyy aivosoluilleni käyntikuntoisena.