Olen aikoinaan opetellut metsästämistä ja ennen sitä tappanut paljonkin muun muassa pikkulintuja ilmakiväärillä. Jolla ei olisi saanut ampua eläimiä lainkaan, koska se jätti ne liian usein kitumaan.
Jossain vaiheessa katselin koiran silmieni eteen tapettavaksi ajamaa, kuollutta jänistä. Taatusti viatonta kasvissyöjää, joka ei edes luonnon tasapainoa mihinkään suuntaan järkytä.
Ymmärsin, että jos nautin tai haen nautintoa eläinten tappamisesta, on minussa paljon siltä(kin) osin vialla.
Käsitän metsästämisen silloin, kun ihmisen tarvitsee tappaa eläimiä syödäkseen. Luonto on muuten iät ja ajat hoitanut itse omat säätönsä, ellei ihminen ole pakkaa sekoittanut. Nyt ihminen viisaudessaan korjailee omia virheitään poistamalla niiden seurauksia.
Onkin jotenkin ajatuksia herättävää katsella Inarinjärven jäällä, kuinka meri- tai maakotkasta on tullut ihmiseltä jätteitä kärkkyvä haaskalintu. Joka odottaa muutaman kymmenen metrin päässä mitä kaloja kalamies jättää jäälle kitumaan.
Blogini alun linkin takana oleva juttu eläinten tappamiskilpailuista saa minut surulliseksi ja pohtimaan jälleen kerran mitä minulle tarkoittaa ihmisyys ja inhimillisyys.
Ajattelen ihmisiä, meitä kaikkia, joille ei mikään tunnu riittävän. Ei mahdu metsään eläimet eikä mahdu tien pientareelle lupiinit eikä pallon toiselle puolelle turistit. Vaan meidän pitää säätää kaikkea mitä suinkin keksimme.
Tai eilen, kun joku laittoi Jomtien Pattaya Beach ryhmään asialliset ohjeet kuinka tulla linja-autolla lentokentältä Pattayalle. Ja esitti toiveen, että keskusteluun ei sekoitettaisi taksia eikä muita matkustustapoja. Niin lähes ensimmäinen kommentti oli, että "TAXI" 🤣🤣🤣.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti