Karkauspäivä

Tänään on karkauspäivä, jolloin vuodessa on yksi päivä enemmän. Mutta ei aivan tasan, vaan tarvitaan vielä karkaussekuntejakin.

Kustaa Vilkunan mukaan karkauspäivä-sana perustuu mahdollisesti karata-sanan vanhaan merkitykseen "hypätä". Kun merkkitikkua puukalenterissa muulloin siirrettiin seuraavaan päivään, karkauspäivänä sitä vain hyppäytettiin sormilla paikallaan.

Mutta karkauspäivien lisäksi käytössä on myös karkaussekunti, joka lisätään vuoteen noin kerran 20 kuukaudessa. Tätä ei kyetä ennustamaan tarkkaan etukäteen, koska maapallon pyörimisnopeus hidastuu.

Näiden sekuntien tilalle on kaavailtu karkausminuutteja, joiden käyttöönottoa lienee kuitenkin lykätty.

Täytyy näin leppoistajana todeta, että tarkkaa on olla ajan vankina. Mutta vain aikansa sitä ja kutakin. Joskus aika jää taakseni tai itse ainakin lakkaan olemasta sen vanki. Näin haluan uskoa, vaikken tiedäkään.

Elinikäennusteita löytyy moneen lähtöön. Kun aikansa etsii, saa silläkin tavalla laskettua tai nostettua teoreettisesta kuolinikäänsä. Itselläni se on parhaimmillaan yli 85 vuotta, joten vielä olisi aikaa.

Tänä vuonna olen elänyt yli 2 miljardia sekuntia. Yksi mukava pohdittava on, että kaikki ovat erilaisia, vaikka kaikkien eroja en löydä enkä tiedä.

Karkaispäiviä on elämääni mahtunut reippaan puolen kuukauden verran, mutta yhtään ainutta helmikuun 29. päivän tapahtumaa en muista. Jotain päivistä kuitenkin muistan. Sen että karkauspäivänä minua ei ole kukaan kosinut. Ei kyllä muulloinkaan. Tai ainakaan en ole ostanut hamekangasta. En kai milloinkaan ✌️.......ehkä 🤣.