Sivun näyttöjä yhteensä

perjantai 21. helmikuuta 2020

Soiniallergiaa, osa 2

Vietin jonkun aikaa Filippiineillä. Ja kun minua eivät turistirysät kiinnosta, seurasin siellä(kin) paljon tavallisten aikuisten ja lasten elämää.

Katsoin kuinka pienin kokeili rajojaan nelivuotiaan isosiskonsa ja hän vastaavasti viisivuotiaan isoveljensä kanssa. Välillä mukaan tuli naapurinkin lapsia. Kaava kuitenkin oli usein sama. Kun isommilta tuli korville, mentiin hirveän parkumisen kanssa äidin helmoihin. Joka silloin tällöin läpsäisi vanhempaa lasta, vaikka vain harvoin hän oli syyllinen.

Sitten pojista tulee iältään aikuisia ja aviomiehiäkin sekä usein myös lasten isiä. Kaikki hienoa, elämän kiertokulkuun kuuluvaa.

Valitettevan usein Suomessakin kuvioihin tulee mukaan viina ja sen myötä lisää, tarpeettomiakin perheriitoja. Vaimo saattaa nähdä puolisostaan jo päiviä aiemmin, että tämä etsii juomaan lähhtemiselle syitä. Johon sitten viimein riittää kotona tehdyt, liian pienet lihapyörykät tai mikä muu syy tahansa.

Lohdun paikka on kantakuppila, josta löytyy vertaistuki nyyhkytarinan kertojalle. Joka kuuntelee ja ymmärtää ainakin niin kauan kuin juomaa riittää. Yhdessä haukutaan kurjia vaimoja, jollainen "sattuu" olemaan molemmilla.

Samoin on soiniallergikkojen kanssa. Eilinen blogini pysäytti yhden tällaisen hissin kerrosten välille ja hän ilmoitti oikein Facessa poistavansa minut ystävistään. Jonka jälkeen hän jatkoi räksytystään ylläpitämilläni tai/ja muilla yksityisemmillä foorumeilla 🤣🤣.

Apuun olikin rientänyt jo aiemmin 10 000 kilometrin päästä vertaistuki, jolle olen osoittautunut niin suureksi kärsimykseksi, että hänkin on joutunut jakamaan muille itse kasaamaansa kuormaa.

Tämän arvostukseni nollanneen luona kyläilystä kirjoitin jo aiemminkin. Ja ajattelin, että tarvitseekohan hänkin kainalon, jossa nieleskellä omaa soppaansa, kun ei äidin lohtua liene tähän taakkaan tarjolla.

Mutta koirat haukkuvat ja karavaani jatkaa kulkuaan. Enkä edelleenkään arvosta fyysisestä kunnosta huolta pitäviä, jotka leveilevät kuinka kylän koirat pelkäävät bambukepillä huitovaa ja juoksevaa muukalaista.

Työmaata olisi myös omien korvien välissä olevalla pururadalla. Itse kullakin. Välillä toki voi kokeilla olisiko kaverin pururadalla olematon aivovoimistelu tai lenkkeily helpompaa. Luulen, ettei ole, vaan sieltäkin on aika usein lähdettävä liikavarpaineen jonkun vertaistuen vierihoitoon 👍.

Mutta kuka suojelisi iältään isoja, mutta mieleltään pieniä kaltaisiltani ilkeiltä ihmisiltä?

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Jonka jälkeen hän jatkoi räksytystään ylläpitämilläni tai/ja muilla yksityisemmillä foorumeilla ����."

Laittaisitko linkit noista sivuista, niin voisin katsella niitä, kun itse en ole kirjoitellut sinun, tai muille sivuille.
Olen kirjoittanut vain omalle FB sivulle ja ilmoittanut siirtäväni sinut pois sivuiltani, kavereista ( tämä tapahtui sinun blogikirjoituksen jälkeen ) luikuisten kommenttiesi jälkeen sulkenut sivut. Elämän tähden Fb sivuille kirjoitin aiemmin, jossa väitit valheellisesti minun sanoneen Juhaanista jotain, jota en ollut sanonut.
Muista kirjoittamasi teksti "jonka jälkeen"
Toinen vaihtoehto on tietenkin että valehtelet julkisesti. Herää kysymys miksi?
En tiedä täyttyykö herjauksen merkistö teksteissäsi? Sinä varmaan tiedät koska olet ollut lautamies.
En kaipaa muita selityksiä, linkit vain niihin kirjoituksiin...

For life kirjoitti...

Kirjoitin tosiaan tai/ja muilla yksityisemmillä foorumeilla...