Normituristille kuulumattomia asioita.

Tämän viikon ensimmäinen blogi alkaa marmatuksella. Pari, kolme päivää sitten kirjoitin suomalaisista, jotka saavat kotimaassaan vatsanpuruja, jos joku tuntematon heimoveli tai -sisar syö Thaimaassa suomiruokaa tai edes kysyy mistä sitä saa.

Samaan sarjaan kuuluu myös kuvankaappauksen messengerhemmo, jolle ei käsitykseen mahdu, jos joku katselee kämmenenkokoisella älylaitteellaan elokuvia kaukana synnyinmaastaan. Ehkä olen mieleltäni yhtä pieni, kun sitä ihmettelen. Mutta hänen mukaansa en olekaan perusturisti.

Mutta ihmettelen minä muutakin. Esimerkiksi Paradise Parkin varsin esimerkillisellä tavalla hoidettua jätteiden keruuta. Jossa eri astioihin laitetaan sekajätteet, lasit, muovit ja tölkit.

Sitten ihmettelen saman paikan sateelta ja auringolta suojassa olevaa sähköautoa. Joka erinomaisella aikataululla kuljettaa väkeä rantaan ja takaisin 20 bahtilla. Ajattelen myös, että nykyistä parempaan aikataulutukseen pystyisi Pattaya Suomi-Seurakin tekemällä yhteistyötä ympärillä olevien condojen kanssa. Seurassa muutenkin näyttävät puhaltavan uudet tuulet, joista kirjoitan joku päivä. Varsinkin, jos ei niistä joku hallituksesta Facessa ja nettisivuilla kerro.

Kun varsinainen Thaikotini on Päiviksen kanssa yhteinen Seven Seasissa, niin condojen käytäntöihin tulee myös nykyistä eloa vertailtua. Siellä on asuntoja kolminkertainen määrä, mutta vartioiden ote on koko ajan ollut jotenkin paljonkin lepsumpi. Siitä puhutaan yhtiön vuosikokouksissakin, mutta muutosta en ole huomannut.

Paradise Parkin kadun toisella  puolella viettävät elämäänsä myös kymmenkunta koiraa vailla sen kummempaa kotia. Huvittuneena ajattelen joitakin suomalaisia, jotka eivät pärjää maan kantaväestön koirien kanssa. Että he eivät ehkä voisi asua täällä lainkaan, kun kotoakin pitäisi lähteä bambukepin kanssa 😁😁.