Little Bira

Olen koko elämäni ajan ollut koirien kanssa tekemisissä. Riippumatta siitä missä olen ollut. Vain yhden kerran vieras koira on purrut minua. Kun umpihumalassa menin kertomaan sille kännisen viisauksia.

Jo ajat sitten käsitin, että maailmaa en voi muuttaa, mutta voin antaa hyviä hetkiä. Tuokioita ihmisyydestä, joita kukaan ei enää voi ottaa saajalta eikä antajalta pois. Jotkut niistä säilyvät muistin sopukoissa ja sydämissä koko elämän ajan. Minua ne kantavat elämässäni myös silloin, kun kuljen ojasta uuteen ojaan ja allikkoon.

Koiriin liittyviä projekteja minulla on aina. En koskaan jätä niitä kesken, vaan vien ne osaltani tavalla tai toisella päätökseen. Uusin niistä on pienen pieni koiranpentu, joka oli hylätty moottoriurheiluradan varikkopilttuuseen. Se sai radan mukaan minulta nimekseen Bira..... Little Bira.

Mutta sydämelleen sen otti nuori ystäväni Linda, jolle kävisin ikäni puolesta isoisäksi. Itse annoin vain hieman rahaa, olin henkisenä tukena ja auoin mahdollisia avunsaantipaikkojen ovia. Ehkä olin osin myös se, joka välitin toivoa silloin, kun kaikki ovet olivat kiinni.

Kun yksikään koirahoitola ei suostunut ottamaan rokottamatonta Little Biraa, vietti se päiviä ja öitä eläinsairaalassa käsittämättä kuinka ohuen langan varassa oli sen elämä. Se vaan eli ja oli täynnä elämänvirtaa sekä iloa.

Viimein sen elämän pelastamiseksi heitettyihin nettiverkkoihin paistoi aurinko täydellisesti, kun Bagnasta, missä lieneekään, tuli yhdysvaltalainen nainen hakemaan muutaman viikon ikäisen Biran uuden elämän alkuun.

Tämän pienen, täysin ihmisen avun varassa olevan koiran tarina sai onnellisen jatkon ja liittyy lukuisten ikimuistojen joukkoon sydämessäni. Ehkä se saa ja kuulen jatkoakin jonakin päivänä.

Monesti olen kirjoittanut, että ihmisyyden yksi, ehkä tärkein mittari on minulle hänen suhtautumisensa eläimiin, varsinkin koiriin. Jotka ovat jakaneet koko elämänsä, parhaimmillaan nimenomaan ihmisen rinnalla monta kymmentätuhatta vuotta.