Mieron tieltä takaisin

Jokunen aika sitten kirjoitin, että olen lähtenyt mieron tielle. Tosin ensimmäisen kuukauden asuin Filippiineillä kuvan yhden huoneen kodissa 4-5 muun ihmisen kanssa. Paitani ovat saaneet myös uudet käyttäjät uusista ystävistäni 🤣.

Mieron tie tarkoittaa kodin ulkopuolella olevaa maailmaa, jossa joku kulkee ilman kotia. Toki se tarkoittaa muutakin, joka ei kuitenkaan istu nyt itseeni.

Konnevedellä on myös saman niminen ravintola, jossa en ole käynyt eikä sekään istu oikein kuviooni. Saatan kyllä joskus käydä, jos tarjoilevat alkoholitonta olutta.

Mieron tiellä olin tosin ajatellut kulkea aiemminkin, sillä Sininauhasta lähtiessäni hehkuttelin, että kulkurin koti on korvien välissä ja kaiken kannan mukanani.

Mutta sitten rakastuin Jokilaaksoon ja yhä enemmän Päivikseen. Sen myötä hyväksyin itselleni uudestaan, että ihmisen on hyvä kuulua jonnekin. Niin fyysisesti kuin henkisestikin. Kuuluin fyysisesti Jokilaaksoon ja henkisesti Päivikselle.

Kun tuli aika jättää tällä puolen vuoden reissulla Thaikoti taakse, kuten Filippiinitkin, olen tehnyt petini milloin minnekin.

Olen ollut öitä siellä täällä ja yhden entisen ystäväntapaisen mukaan loisena toisten nurkissa. Se loukkasi eikä ollut tottakaan. Pari yötä Harrikkareissulla hänen nurkissaan maksoi monivuotisen kaverisuhteen sekä bahteja enemmän kuin yksikään toinen yö sillä matkalla.

Mutta nyt on siisti, kahden huoneen koti ainakin kuukauden Paradise Parkissa. En tiedä, mutta oletan hinnankin olevan kohdallaan. Loppusiivouksineen ja palvelumaksuineen noin 250 euroa.

Siitä nimittäin on melkoisesti aikaa, kun olen ollut vuokralla viimeksi Condossa. Taisi olla jossakin kymmenen vuoden takana View Taley 1.

Asumisvalintani ratkaisi myös sen, että aion olla Burapassa ensi viikonloppuna. Se on hieno, ilmainen hyväntekeväisyystapahtuma moottoripyörähenkiselle, jota voi suositella kuitenkin kenelle tahansa.