Merikonttikoti, ratkaisu asunnottomuuteen, osa 1

Innoituksen tämänkertaiseen blogiin antoi Helsingin kaupunginvaltuutettu, kovasti arvostamani Jukka Järvinen. Paljon keskivertoihmistä enemmän erilaisuutta kokenut mies.

Joka hänkin on keksimässä pyörää uudelleen yrittäessään löytää välineitä asunnottomuuden kovan ytimen poistamiseksi. Erityisesti kuitenkin pidän aidosta asialle vihkiytymisestä.

Toki olen itsekin jossain määrin samassa perässä hiihtäjien laumassa, mutta olen myös tehnyt melkoisen rupeaman ongelman poistamiseksi.

Tiedän mitä seuraa hajasijoitetussa mallissa normaaliin kerrostaloasuntokantaan ja mitä seuraa keskitetyssä mallissa muun asutuksen keskelle.

Meno kerrostaloasunnossa äityy liian usein sellaiseksi, että se aiheuttaa häiriötä talon muille asukkaille. Normaalista kerrostaloasumisesta ei ole siis ratkaisuksi kaikille.

Keskitetty malli, jossa asuu paljon samantapaisten ongelmien kanssa painivia, aiheuttaa vastaavasti ympäristölle liikaa häiriöitä, joten siitäkään ei ole kaikille ratkaisuksi.

Meno valvotussa asuinyhteisössäkin on monesti sellaista, että kaikki asunnottomat eivät itsekään kelpuuta sitä itselleen asumismuodoksi.

Kaikkein vaikeimmin asutettavissa olevan ryhmän kanssa on lähdettävä liikkeelle uudesta lähtö- ja näkökohdasta. Että mikä asumismuoto on mahdollinen ja toimiva ihmisen sen hetkiseen tilanteeseen, kun asunnon tarvitsija ei syystä tai toisesta muuta tapojaan. Eikä niin, että hänen on kyettävä muuttumaan.

Ehkä yksi ongelma on, että päihdeongelmaisten asunnottomuutta yrittävät ratkaista liikaa sellaiset päihdetyöntekijät, joille ei istu työskentely, jos avun tarvitsija ei muutu eikä taivu mieleiseksi.

Itselläni on melkoisesti kokemusta myös hajasijoitetuista mummon mökeistä, joissa asukas voi elää omaa elämäänsä ilman muuttumisen vaatimuksia. Niille olisi tilaa Helsingissäkin entisen Sipoon maita myöten.

Lähes kymmenen vuotta sitten teimme yhdessä Elämän tähden, Järvenpään Mestariasuntojen ja Samarian kanssa merikonteista kaksi koekotia. Sinkkukodin (25 m²) ja Duokodin (50 m²), jossa olen asunut nyt kahdeksan vuotta. Siitä kerron ehkä huomenna.