Eilen seurasin keskustelua ja osallistuinkin, kun Tuusulaan, lähinnä Hyrylään peräänkuulutettiin kaupunkimaista keskustaa.
En kuulu siihen joukkoon, sillä en pidä lainkaan ajatuksesta, että ihmiset sullotaan niin tiiviisti, jottemme voi enää sietää toisiamme, emmekä varsinkaan joitakin omista poikkeavia tapoja.
Osin sen ymmärrän ja hyväksynkin, mutta osin en. Käsitän, kun laitamme samantapaisista ongelmista kärsiviä, kuten juovia alkoholisteja ja narkomaaneja paljon yhteen, että se tuo alueen muille ihmisille lisävaikeuksia.
Mutta miksi me teemme niin, sillä valtakunnassa on tilaa esimerkiksi mummonmökeille yllin kyllin? Joissa kuntalainen, omituisine tapoineenkin voisi asua ilman ympäristön muuttumisen vaatimuksia mieleisellään tavalla.
Kaikessa selittelyssä raha merkitsee aivan liikaa. Liian usein kuulen, että palveluiden ydin on tiivis, kaupunkimainen rakenne. Että vain siten on palvelut tuotettavissa taloudellisesti järkevällä tavalla.
Miten niin? Meillä on käytännössä lähes aina ollut merkittävä osa väestöstä, jonka toimeentulo tulee yhteisestä, veronmaksajien pussista ilman, että he tekisivät mitään sen eteen.
Vastikkeeton raha onkin yksi suomalaisen yhteiskunnnan suurimmista epäkohdista. Jos muut sinut elättävät, olisi sinun tehtävä jotain sen eteen. Aivan ehdottomasti ilman selityksiä.
Oltava yksinäiselle seuraksi, opiskeltava ammattiin, käytävä kaupassa siihen kykemättömälle, poimittava marjoja tai sieniä, kerättävä risuja polttopuiksi, luettava sokealle aamun lehti, siivottava tienvarsia. Oltava siis työikäisenä hyödyllinen tavalla tai toisella jne. Tekemätöntä olisi vaikka kuinka monisatatuhatpäiselle joukolle.
Mikä tässä sitten mättää? Minäpä kerron. Se on asenne, asenne ja vielä kerran asenne.
Mutta mielenkiintoinen näkökulma taajaan asumisesta on Wikipediassa tämäkin, kun koronavirus jatkaa kulkuaan. Maailmassa on nimittäin kuollut ja kuolee edelleen satoja miljoonia ihmisiä erilaisiin vaivoihin, joiden edessä olemme voimattomia:
"Ihmisten kasvava liikkuvuus ja asutuksen tihentyminen synnyttävät tarttuville taudeille yhä parempia leviämismahdollisuuksia. Tapaukset SARS ja lintuinfluenssa ovat olleet paljon esillä tiedotusvälineissä, mutta infektiosairauksien ihmiskuntaa painava taakka muodostuu todellisuudessa vähemmän palstatilaa saavista taudeista. Ripuleista, malariasta, erilaisista loisista ja hengitystieinfektioista. Nämä riesat eivät tule vähenemään pitkään aikaan. Poliittista tahtoakaan ei ole riittävästi."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti