Sattahipin ja Pattayan seutuvilla kokoontuu otsikon nimen mukainen oiva, rehti moottoripyöräilijöiden joukko http://www.happy-bikers.com/en/ .
Noin kerran kuukaudessa kokoonnumme yhteen ja ajamme 150-250 kilometrin lenkin. Sen päälle syömme hyvin jossakin ravintolassa. Vapaaehtoisvoimin tehdään paljon muutakin, joista saatan joskus kirjoittaa ja olen kirjoittanutkin.
Tänään mukana oli 23 pyörää, joissa joissakin myös kartanlukija. Joten meitä oli lähelle 30. Joku ei ollut tälle erää järjestelyissä aivan kohdallaan, sillä pariin otteeseen porukka niin sanotusti levisi kuin varpusparvi. Joita niitäkin on nykyisin hyvä harvemmassa.
Joka tapauksessa yhteinen syöminenkin jäi, sillä yht'äkkiä havaitsimme, että eihän meitä ollut nipussa enää kuin vajaa kymmenen pyörää. Ja siihen tuli tieto, että yhden pyöräkin oli tehnyt jonnekin tienposkeen topin. Jota sitten osa lähti pelastamaan.
Lopputohinoissa kysäisimme vielä yhdeltä kollegalta, että missähän lienee sovittu ruokapaikka, jos pyrimne sinne omin nokkinemme? Hymyssä suin annettu vastaus oli, että "Ich weiß nicht, I don't know and I go home now".
Ja niin huomasimme olevamme yksin pyörän kanssa valtatiellä. Mekin otimme 60 kilometrin päähän koordinaatit Jomtienille ja lähdimme kohti Kissiä ja syömään. Joka vaihtui matkalla Surf Kitcheniksi sekä "Kau pat kain" sijaan voissa paistetuiksi perunoiksi sipulirenkailla. Mutta mukavaa oli. Jälleen loistoseurassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti