Viikonlopulta piti kertoa jotain muutakin kuin kirkossa käynti, mutta ne unohtuivat kaikki. Joten kerron nyt ainakin yhden jutun.
Tänä vuonna täytän seitsemänkymnentä ja lopetan kloppina olemisen. Alan aikuisen oikeasti elämään aikuisena. Jos voin säilyttää hulluuteni, sillä siitä en hevin luovu. Niihin enemmän tai vähemmän klopin unelmiin ja haaveisiin on kuulunut Tarzanin maja ja monet muut kummallisuudet, joita nyt aikuisena toteutan.
Yksi perhe pyysi minua kylään, jonne piti olla vain jokunen kortteli jalan. Kuten olikin, kun puhutaan tasaisesta maasta. Sen jälkeen lähdettiin pientä kivikkoista polkua vuoren rinnettä ylös, jonka kaltaiseen paikkaan olin monesti haaveillut pääseväni. Minua kyllä varoitettiin, että "this is not easy".
Mutta minua innoitti lapsuuden "minä Tarzan, sinä Jane", jotka asuivat puussa, puisessa tyyliin sopivassa majassa tai talossa viidakon keskellä. Sellaisesta haaveilin pienenä poikana ja nyt vielä aikuisenakin. Että voisin joskus edes nähdä jotain sen tapaista.
Mutta enpä olisi arvannut kuinka kova työ oli ylös rinteelle kapuaminen näillä vuosi- ja vatsarenkailla. Mukana kanssani oli 6-vuotias poika, joka loikki kiveltä toiselle gasellin lailla. Ja nöyryytti minua odottamalla aina jonkun metrin päässä. Kiipeämistä tuntui jatkuvan kilometritolkulla, vaikka kyseessä oli varmasti vain jokunen satametrinen.
Mutta kaikki tämä oli hintansa tai ainakin vaivansa väärti. Ylhäällä rinteellä, varsin vaatimattomassa kodissa odotti ystävällinen perhe sekä suhteellisen kuivan puron- tai joenuoman toisella puolen äiti sikoineen ja muine eläimineen.
Kun lasten äidiltä kysyin kuinka monta kertaa kuukaudessa hän menee alas kylään ja takaisin, katsoi hän minua vähän ihmetellen. Ja vastasi, että joka päivä ainakin kaksi kertaa. Vien lapset kouluun aamulla ja iltapäivällä haen kotiin. Joskus teen kauppa- tai kyläreissun siihen päälle ja näytti vahvoja reisiään.
Kuvista ei rinteen jyrkkyys näy, mutta jonkun käsityksen saa lasten hiekkaliukumäestä, jota pitkin he laskevat alas pienten kangaspalojen päällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti