Filippiineillä, osa 10

Tämä ei ole nurjalla mielellä kirjoitettu blogi, vaikka sisältääkin sanasen jos toisenkin niille, joilla ei ole navan yläpuolella edes hulluutta. Heidän päiviensä sisältö on yrittää jakaa pahaa mieltään sosiaalisessa mediassa täysin vieraille. Jos he muuttaisivat pysyvästi pois ihmisten joukosta apinatarhaan, onkin maailmassani saletti, että ihmisryhmän älykkyysosamäärä kasvaisi ja apinalauman laskisi 🤣🤣.

Mutta se siitä, minä jatkan eloani ja kerron siitä blogeissani, joita nämä muuminsa laaksostaan kadottaneet näyttävät myös lukevan. Sanottakoon sekin, että minulla on tämän(kin) blogini kuviin julkaisuoikeus ja lupa.

Iltani ennen nukkumaan menoa päättyvät kymmenen maissa, kun koirat näkevät hyväksi hiljentyä. Joskin jokin yöllinen häiriötekijä herättää koko jengin. Jostain saattaa kuulua puheensorinaa tai vaimeaa karaokelaulua. Joka ei tule baareista, vaan jonkun naapurin pihapiiristä tai olohuoneessa.

Aamu alkaa neljän maissa, kun ensimmäinen kukko kertoo kanoille kuin kyläpäällikkö viikkoilmoituksessa konsanaan, että on aika herätä. Osansa tai kaiken herätyksestä saavat silloin ihmisetkin. Yksi kukoista ja ehkä toinekin puhuvat selvästi suomea, joskin käytössä on vain kaksi sanaa. Kukko kiekuu. Mutta eräs yhteisön kukoista on saattanut olla kanojen kimpussa silloin, kun olisi pitänyt olla aapiskukon opissa. Se sanoo kokku &\%@ ja jotain muminaa vielä päälle.

Aamutoimien jälkeen kanat lähtevät ihmisten kainaloissa laitumille lähipensaiden juureen päiväksi. Palaten yöksi kanalaan, jossa kaikilla on omat huoneensa. Valoisan huomisen saa ja takaa sillä, että pyöräyttää munan yössä. Muuten ei kunnian kukko laula ja edessä on viimeinen kananlento, joka päättyy pataan ja siitä minunkin lautaselleni.

Yöni ja paljon päivistäkin vietän blogikuvan huoneessa äidin ja kolmen lapsen kanssa. Iältään he ovat 1, 4 ja 5 vuotiaita. Kaksi käy koulua, joka täällä alkaa äitien mukaan 1000 oppilaan koulussa neljä vuotiaana. Samassa talossa asuvat isovanhemmat, tyttäret sekä pojat puolisoineen ja heidän lapsia pilvin pimein. Joten minulla ei ole mitään vaikeutta kulkea tässä pihapiirissä katolisen maan Herran nuhteessa tai valvovien silmien alla.

Joskus vien lapsia kouluun tai haen sieltä. Yksi älämölöttäjä Facessa oli sitä mieltä, etten kuulu perheeseen, vaan olen ostanut paikkani täällä. Ajattelin, että ehkä tämä kaiken Filippiineiltä kokenut, oppirahansa maksanut tietäjä on oikeassa ja minulla onkin laskut maksamatta. Joten eilisen koulupäivään kuului, että menimme ostamaan Lorraine-koululaisen kanssa hänelle kuvan repun.

Mutta eihän sekään kaikkien päänkiristystä poista, sillä jonkun toisen mielestä minun pitäisi palata Thaimaahan, vai enkö saa sieltä naista, hän kysyy julkisesti. Onkin käsittämätöntä, että filippiiniläisten mielestä olen tervetullut heidän maahansa ja luokseen sekä pers'aukisena että rahojen kanssa, mutta jollekin täysin tuntemattomalle suomalaisjuntille se on aivan liikaa.

Tottakai olen pahoillani heidänkin vuokseen...... Jotka etsivät epätoivoisesti elämänsä tyhjyyteen täytettä yrittämällä pahoittaa muiden mieliä.

Minä kuitenkin vietän elämäni parasta aikaa. Mutta hyvinvointiani ei lisää muiden pahoinvointi. Ehkä sen ymmärtämiseen pitäisi yrittää nostaa aivot palliensa vierestä paremmin niille kuuluvalle paikalle.