Aikoinaan kirjoitin itselleni sekä muillekin, joka oli myös tekstinä profiilikuvani alla Facessa: "Kun mies tuntee olevansa kotonaan siellä missä ei ole syntynyt, on hän päässyt sinne minne on pyrkinytkin."
Minua ei ole milloinkaan vetänyt riittävästi puoleensa maallinen mammona, jotta olisin valjastanut ainoan elämäni rahantekoon. Vaan ajattelen, että jokainen kolikko joka on tililläni kuollessani, on laskuvirhe minulta.
En tule olemaan kirkomaan rikkain luuranko enkä usko taivaassa olevan rahanvaihtopisteitä, joissa voisi vaihtaa eurot taivasten valtakunnan valuutaksi. Sillä mukaanhan niitä kerätään, vai kuinka?
Mutta myönnän, että jossain bittimaailman uumenissa minullakin pyörii kestoloton ja jonkin muunkin arvontapelin rivi. Joista ainoa voitto on edellisen kesän 2 euroa. Järjellä ajatellen Luojan pitäisi myös varjella minua varsinkin isoilta voitoilta, sillä aikoinaan sain sosiaaliturvan vaatimattomilla määrillä pääni ja koko elämäni 10 vuodeksi täysin sekaisin. Siihen ei tarvittu miljoonien arpajaisvoittoja, vaan ainoastaan itseään huijaava ja petollinen oma mieli. Miten minulle kävisikään, jos taskuni pursuaisivat yht'äkkistä rahaa?
Kun löysin polun ja taidon kulkea omaa tietäni pää ilman kemiallisia valheita, olen reissannut käytännössä vailla kielitaitoa paljon. Ikimuistoisia reissuja on paljon, joista parhaat olen tehnyt yksin. Ilman ainuttakaan kompromissia matkaseuran kanssa.
Minua vetää köyhyys ja aitous puoleensa. Missä ei ole paikkoja, joihin voisi piiloutua itseltään tai muilta. Ei ole rahalla ostettua courmet-ravintoloiden valheellista clamour-maailmaa, jossa voi syödä verkoilla pyydystettyjen pikkulintujen kieliä tai hanhenmaksapalleroita ja juoda vuosikertaviinejä.
Tämä on kolmas matkani ihmisen aitouteen. Sinne missä on aineellinen köyhyys ja sielun rikkaus, mutta myös rakkaus muita ja omia ihmisiä kohtaan. Olen päässyt Olongapoon ja olen taatusti kummajainen tässä kivikkoisten portaiden päässä vuorenrinteellä, 25 neliön kodissa, jossa asuu 3-4 lasta äitinsä kanssa. Ja samassa talossa paljon muuta sukua.
Mutta kummajainen olen, olen missä tahansa. Se yhdistettynä olemattomaan itsetuntoon vei minut itseäni etsiessäni vaikeuksiin, joita en halunnut. Kuitenkin tahdoin kiihkeästä olla vain kuten muutkin saadakseni hyväksyntää.
Tänään en halua olla kuten muut, vaan oma itseni. Toissapäivänä sain maistiaisia tulevasta, kun jalkani hieroi yksivuotias, isätön tyttö 💕.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti